sunnuntai, 19. tammikuu 2020

Puhetta lauluseuroihin

TÄSSÄ LAULUSEUROIHIN TIISTAILLE 14.1. TEKEMÄNI PUHEENTEKELE - josta jotain jäi pois...

Niin se Joulu meni ja uusi vuosi alkoi. Samalla alkoi tämä puhumisen vuoro lähestyä. Esiintymiskammokin tuntuu vähitellen hiipivän nahkan alle. Viime viikolle jo tarjottiin puhe vuoroa Sanan ja Rukouksen iltaan, mutta se peruuntui. Helpotuksen huokaus pääsi silloin. Huomenna olisi sitten vuorossa lauluseurat.

Luin tässä Joulun jälkeen Watchmann Neen kirjaa Niin Kuin Hän, Vaikea kirja näin hitaalle lukijkalle ja liekö hieman hitaanpuoleinen olen ymmärtämään näitä hengellisiä asioitakin. Ihminen itseasiassa on juuri tätä. Raamattukin sanoo ihminen on Liha - ei se mitään mistään ymmärrä. Ehkäpä näin on, että vain Jumalan Sana Pyhän Hengen avulla ymmärrettynä voi antaa sen todellisen ymmärryksen. Ihmiseen itseensä ei tuo jumalllinen ymmärrys tunnu eikä varmaan tulekaan sitoutua. Jumalan itsensä ajatukset ovat aina korkeammalla kuin ihmisen. Pimeys ei Jumalan valoa käsitä tai onko kyse omistussuhteesta? Ihminen ei voi omistaa Jumalaa. Jumala kylläkin omistaa ihmisen ja pitää Hänestä huolta lupaustensa mukaan.

Ymmärrystä me itse ihmiset kuitenkin aina tavoittelemme. Kunpa ymmärtäisimme kaiken - niinkuin Jumala ymmärtää. Jotenkin vain tuntuu, että ymmärrys on hyvä asia silloin kun on Jumalasta kysymys.Muutamia kohtia piti tuota Neen kirjaa lukea useampaan kertaan, Kirjassa Nee teroittaa meille, kuinka Mooseksen kirjan alku meille kertoo esimerkin omaisesti uskovan kasvamisesta odottamaan Jumalalta enemmän kuin itseltämme. Kaikki tulee Jumalalta on Kristityn elämän pääte piste tai se alkupiste, jota tavoittelemme jumalan trahdon toteutumiseksi omassa elämässämme. Meidän tulee kasvaa puuhun kiinni ennenkuin voimme tuottaa hedelmää. Yritämme itse sitä vastoin tuottaa hedelmää hyvinkin ahkerasti, kiinnittymättä itse puuhun.

Näin jälkeenpäin ajattelisin kirjan opetuksen avautuvan meille, että uskon kuuliaisuus on Jumalallinen ominaisuus, jonka ihminen voi saavuttaa vain luopumalla omista lähtökohdistaan. Jumalan lupauksiin tulisi tarttua kiinni ja odottaa itse Jumalan troteuttavan Sanansa. Kristus löysi uskon kuuliaisuuden vasta Ristin kuolemansa. kautta. Vain pysymällä puussa eli Jumalan Sanassa kiinni, juurtumalla siihen oikein kunnolla voimme kasvaa hedelmää, jonka Jumala itse vaikuttaa. Savenvalaja itse muokkaa savensa  käyttöä varten. Joskus astiat rikotaan, mutta aina säilytetään parermpaa varten. Niissä astioissa Jumala ilmestyy ihan uudella ja hienostuneella tavalla.

Vaikeasti ymmärrettävää minuille Neen kirjassa oli kohta jossa puhuttiin pystytetyistä alttareista ja kaivetuista kaivoista. Aabraham ja Iisak poikkesivat tässä jollakin tavalla toisistaan. Jotenkin kaikki liittyi sitten siihen Sykarin kaivoon, jossa Jeesus tapasi erään naisen ja pyysi Häneltä vettä juodakseen. meillä on puusta veistetty taulukin tilanteesta Marin maalta peräisin. Hebron liittyi asiaan ja Jeesuksella on meille on voiman lähde. Ikuisen nuoruuden lähde. Sitähän ne Karibian merirosvotkin jahtaavat. Ainakin viimeksi. TV.ssä joka ei tarjoa meille Totuutta pisarankaan verran. Näin minusta tuntuu. Ehkä sen verran, että Graalin malja tarinoissa on Jeesuksen ehtoollismalja. Mutta ilman Jumalan Sanaa ei tuolla Maljalla tai edes sen sisällöllä ole mitään arvoa. Turhuuden tavoittelua tämäkin. Moni on rahan ja aarteiden, mammonan tai maineen perässä juoksemalla lävistänyt itsensä monella tuskalla! Minäkin muiden mukana? Samalla viivalla ollaan.

Jeesus on Totuus ja ainut Armon lähde ja Ristiinnaulittuna. Muuta ei meidän tarvi tuntea kuin itsemme tuossa Ristin uhrissa kiinni. Katseet pitäisi olla suunnattuna Jeesukseen eikä itseemme. Tätähän se Neekin opetti.Odottamaan enemmän Jumalalta kuin itseltämme. Abraham on kultaa, Iisak Hopeata ja Jaakob timattia. Aabraham sai lupaukset Jumalalta ja lähti toteuttamaan Jumalan tehtävää. Iisak sai kaiken lahjaksi. Jaakob kasvatettiin luopumaan omastaan ja odottamaan kaiken Jumalalta. Hänet tehtiin heikoksi niin, että Jumala sai enemmän sijaa Hänen elämänsä ainoana hallitsijana. Näin uskomme isät kasvoivat Jumalan koulussa. Jumala meitäkin kasvattaa. Kohti Kristuksen kaltaisuutta. Kuuliaisuutta. Uskosta uskoon.

Paavalin teksteistä nousee mieleen kehoituksen sanat huolehtikaa ettei kukaan jää Jumalan Armosta osattomaksi. Puheitten ja tällaisten jakamisten ja "heittäytymisten" SYVIN TARKOITUS ON, ETTÄ JUMALAN ARMO KRISTUKSESSA JEESUKSESSA KIRKASTUISI IHMISELLE IHAN HENKILÖKOHTAISESTI. jumala iotse pitää huolen meidän asioistamme. Ei meidän tarvitse tästä lihastamme puristaa Jumalan tahdon toteutumista omaan elämäämme! On opittava elämään Armosta käsin!

TÄMÄN VIIKON TEKSTIT PUHUVAT MEILLE KASTEESTA. IHMISEN PELASTUKSEEN RIITTÄÄ SE ETTÄ HÄNEN PUOLESTAAN ON JOKU VUODATTANUT VERENSÄ, KUOLLUT HÄNEN SIJASTAAN. SAMOIN HÄNEN HAAVOISSAAN IHMINEN LÖYTÄÄ KAIKENLAISISTA SAIRAUKSISTA PARANTUMISEN. Kaikki tulee lahjana niinkuin Iisakille. MEIDÄT ON KASTETTU KRISTUKSEN KUOLEMAAN. JOS ON JOKU JÄÄNYT KASTETTA VAILLE NIIN JUMALA ON SENKIN SUURESSA HYVYYDESSÄÄN, KRISTUKSESSA SUORITTANUT IHMISTEN PUOLESTA. NÄIN ON KAIKKI LAKI TÄYTETTY. Ihmisen itsensä suoritukset ovat aina lihallisia pelastautumisyrityksiä, jotta me armon ansaitsisimme! Me ihmiset tässä armon kerjäläisyydessämme olemme toinen toisellemme useimmiten pelkästään  lakina, jakamassa kaikenlaisia Chippoletteja, taivaan tielle esteeksi. Kristuksen kautta taivas on kuitenkin avoin kaikille. Joka syntinsä hylkää saa armon!

Tunnustuskitojemme historiassa tärkein asia mistä yritettiin huolehtia oli, ettei vain kukaan ajattelisi että Armo tulisi jotenkin ansioista käsin. Näin maailma ajattelee vieläkin. Reformaatio eli ihmisten uudistus ei ole päässyt oikein vieläkään etenemään. Papitkin saarnoissaan jatkuvasti eksyvät ratkaisukristillisiin lauseisiin. Ihmisille asetetaan suuria vaatimuksia, joita ihminen ei itsestään käsin pysty toteuttamaan. Kuten esimerkiksi on uskon kanssa. Uskon vaatimus, ennenkuin Jumala voi armahtaa tuntuu olevan monelle papeille se tärkein asia maailmassa ja kuitenkaan he itse eivät tunne Jeesusta eli Jumalan Rakkautta itseään. Ilman Pyhää Henkeähän ei näitä asioita voi käsitää eli inhimillisesti ottaen kirkoissamme saarnataan juuri niinkuin saarnataan. Maailman kovinta lakia. Ilman uskoa mennään helvettiin.

MUTTA ASIAT ON TOISIN: Jumalan Rakkauden lupaus on Jeesuksessa kaikille voimassa. Uskosta osatonkin voi tulla sakramenttien eli Jumalan Sanan yhteyteen. Pyhä Henki saa näissä aikaan uskon, silloin kun Jumalan Sanaa puhtaasti saarnataan. Kasteessamme saamme omistaa koko pelastuksemme. Siinä meidät tuodaan Kristuksen ristille, Kuolemaan pois omasta itsestämme ja saamme uuden nimen, uuden identiteetin. Tulemme Jumalan lapsiksi ja tähän yhteyteen saa päivittäin palata! Ja tuleekin palata. ( lisäys puheeseen: Sakramentti on sakramentti eli Jumalan Sana, Kristus itse silloin kun se/hänet vastaanotetaan eli kuullaan kokonaisvaltaisesti - saa aikaan uskon. pelkkä toimitus ilman Kristusta ei saa aikaan mitään ei  pelastusta, siksi se on meille asetettu, että muistaisimme Kristuksen, ainoan pelastajamme! Usko tulee Kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan Sanan kautta, Room 10:17   Gal 3.2-5 Kristus, sana vaikuttaa uskon! Apt 3:16 Kol 2:12 Jaak 2:20-22 Matt 7:21, 12_50 , 28:19 Luuk 3:8 Joh 5:17-23, 8:38-40, 10:25. 37, 14:12-16)

KASTE ON PYHÄN HENGEN KASTE. Näin sanoi pappi Lappajärvellä viime sunnuntaina. Ja oikein sanoikin. Autossa palatessamme kotiin Lappajärveltä ky,seli vaimoni sitä, että mitä se on kun Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä. Puhuin paljon käsittämättä oikein itsekään mitä tuli sanottua. Tärkein ajatus, joka jäi sanoista mieleen on se, tosiasia, että Kristillinen kaste ei ole ihmisen työ vaan Jumalan - silloin on kyse Pyhän Hengen kasteesta. Jeesus ja Pyhä Henki ovat yhtä. Kolminaisuus on läsnä kasteessa. Ihminen on itseasiassa vain välikappaleena, Kristuksen ruumiin, seurakunnan edustajana)vrt.ed lisäyksen raamatunkohdat). Nimi joka lausutaan meidän elämämme ylläpitäjäksi ja vaalijaksi on meidän vanhurskautemme eli Jeesus itse. Jumalan vanhurskaus. Palaamalla kasteemme armoon palaamme Jumalan armolliseen syliin. Hän pitää meistä huolta ja toimii kaikessa vaikuttajana niin, ettemme elä enää omaa elämäämme vaan Kristus elää meissä. Ristin Jumala on meidän elämämme ja kuolemassakin ainut turva. Monet ovat tehneet elämässään hirmuloikkia, sinne ja tänne ja aivan turhaan. Nekin on Jumalan työtä kaikessa turhuudessaan meidän kasvatukseksemme, ns.murtamiseksemme. Useimmiten kunnia asioista tulee meille häpeä ja päinvastoinkin joskus käy. Parempi näin. Armon varassa olemme näin kaikki samalla viivalla, niinkuin sen roomalaiskirjeen toinen luku sanoo. Lain edessä meidät aina Laki tuomitsee. jotta Armo tulisi meille rakkaammaaksi. Lain tehtävä on aina ajaa meidät Kristuksen luo, sillä lain toteuttajiksi ilman Kristusta ei meistä ole.

Loppujen lopuksi kaikki ihmiset ovat ja tulevat samalle viivalle saman puun varaan. Se on Jumalan tahto ja Jumalan tahto tapahtui jo 2000 vuotta sitten. Silloin tapahtui pelastustyö vaikka Amerikan suorituskristilliset piirit hieman toista julistaakin...ajoittain. Olemme saman Armon varassa ja kukaan ei ole toistaan parempi eikä huonompi. Paavali julisti sen tosiasia, että kaikki tulee Jumalalta. Hänessä me elämme ja olemme. Näin lopun aikana syntyy ja on jo suuri hätä ihmisillä. Hätä, jossa kysellään minne minä joudun: "Ihanko Helvettiin asti?". Onko minun elämääni pelastuksen mahdollisuutta tarjolla ollenkaan. Pelastajan lupaus on edelleenkin voimassa: Huuda Herraa Jeesusta avuksesi niin sinä pelastut! Kasteessamme on lupaus Jeesuksesta, pelastuksestamme ja myös ehtoollisessa saamme vahvistuksen/ muistutuksen asialle:

" Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää.  Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä.  Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö.  Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti." " Joh 6: 53-56. vrt.1.Kor 11:24-29

Herraa on avuksi huudettu jo Raamatun alkulehdiltä alkaen. Ihmisessä on Jumalan jo luomistyössä asetetu Henki, joka on tullut meihin tekemään meidät eläviksi ja vapaiksi. Yhteys tähän Henkeen on syntiinlaakeemuksen seurauksena katkennut. Häpeästämme meillä on pääsy, joka on uudestisyntymisessämme kasteessa meille jokaiselle tarjottu. Perintöosa. Me olemme näin Jumalan lapsia Kristuksessa jokainen.

Moni vain on unohtanut tämän perillisen oikeuden. siksi on hyvä palata kasteen ihmeelliseen Armoon, Kristuksen syliin, kokonaisbaltaisesti, syntinsä tunnustaen, Taivaallisen Isämme lapseksi, huutaa Herraa avuksi ja täyttyä näin Hengellä. Herra itse lähettää meille avun, joka tulee ylhäältä! Tätä on uudestisyntyminen. Jumala itse lähettää Henkensä meille avuksi ja puolestapuhujaksi, kasteen Armossa, anteeksiantamuksen kasteena. Hän kastaa.parantaa ja telee uudeksi, kokonaan.

Avuttomuudessani minäkin menen huomenna puhumaan Hyvästä Jumalastamme, Kristuksesta, jotta Herra itse saisi täyttää ja auttaa. Ilman Hänen apuaan en minä mitään voi! Turhia ovat Sanani omilta huulilta ammenettuna, mutta kun Herra itse tulee avukseni, voimakseni, niin silloin on Armoa jaossa kaikille! Kukaan ei voi jäädä ilman Armon osallisuutta, kun on Herrasta kysymys. Hänestä me puhumme. Jumalan ihmeellisestä Rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan. Joh 3:16

maanantai, 2. joulukuu 2019

Miten Fossiilit syntyivät?

Tiedemiesten keskuudessa on syntynyt riita Fossiilien syntymisestä. Tästä riidasta eivät ihmiset tiedä mitään. Jopa osa ateistisesti ajattelevista tiedemiehistä on päätynyt katstrofiteoriaan. On ihan ymmärrettävää, ettei fossiileja synny muuten kuin suurten luonnonkatastrofien kautta. Jotkut tiedemiehet ovat jo luopuneet täysin koko evoluutio ajattelusta. Minkäänlaisia todisteita ei lajien välisille muodoille ole löytynyt. Ainoastaan lajien sisällä tapahtuu muuntelua ja sekin vain kohti sukupuuttoa.

Loppujen lopuksi kaikki viittaa siihen, että Raamatun mukainen historian kulku on totta. Ihminen on koko ajan, alusta loppuun, Jumalan historian keskipisteessä ja ihmisen aikaansaannokset näkyvät. Ateistinen yhteiskuntakasvatus täällä Suomenmaassa tulee murtumaan. Enää ei Jumalanpilkkaajilla ole vettä myllyissään. Kaikki tiede tulee todistamaan, että Raamattu on totta!

Fossiilit on syntyneet vedenpaisumuksessa. m.o.t. Enää eii ole yhtään naurunasia uskoa Raamatun Totuuteen. Pilkkaajat joutuvat kärsimään tässä suuren tappion. Kirkkomme Piispat joutuvat oppimaan jotain uutta, Raamattu on Totta! Ehkäpä he voivat silloin todellisina tiedemiehinä opettaa Esko Valtaojallekin Totuuden tuntemista. Lukekaa Raamattu ja ihmetelkää! Pietarin kirjeestä voi lähteä liikkeelle.

Herran tuleminen on varma (2.Piet 3)
Rakkaat ystävät! Tämä on jo toinen kirje, jonka teille kirjoitan. Molemmissa olen herätellyt ja muistuttanut teitä, joiden ajatukset ovat vilpittömiä,  pitämään mielessänne pyhien profeettojen ennalta lausumat sanat sekä apostoleilta saamanne Herran ja Vapahtajan käskyn.  Erityisesti tietäkää, että lopun aikoina tulee pilkkaajia, jotka ovat omien himojensa vietävinä. He sanovat pilkaten: "Onko hän muka tullut, niin kuin lupasi? Isämme ovat nukkuneet pois, ja kaikki on entisellään, niin kuin on ollut maailman luomisesta asti." Tieten tahtoen he unohtavat, että jo aikojen alussa olivat olemassa taivaat ja maa, jotka Jumalan sana vedestä ja vedellä loi ja jotka se piti koossa. Vedellä ja sanalla sen ajan maailma myös hävitettiin vedenpaisumuksessa Ja sen saman sanan varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa. Niitä säilytetään sitä päivää varten, jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan.  Mutta älkää te, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. . Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.  Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan.  Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden,  jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa - tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta.  Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.
 Rakkaat ystävät! Kun te tätä kaikkea odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha. Ja pitäkää sitä pelastuksenanne, että Herra on kärsivällinen. Näinhän myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut. 
 Samaa hän sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia. Kun siis te, rakkaat ystävät, olette ennalta selvillä tästä kaikesta, niin olkaa varuillanne. Älkää antako jumalattomien johtaa itseänne harhaan, niin että putoatte omalta varmalta pohjaltanne.  Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen. 

lauantai, 23. marraskuu 2019

Mistä reformaatio alkaa?

Opiskelin saarnalupatutkintoa varten 90 luvulla ja innostuin teologisista aineista sen verran, että jatkoin opintoja ensin kesäyliopistossa ja myöhemmin Jonsuun yliopistossa. Kesäyliopistossa tein tutkielman liittyen 1900 luvun puolivälin keskusteluun laista kristityn elämässä. Kandidaatin tutkielmani tein Saarnivaaran ajatuksista laista kristityn elämässä. Ja nyt olen vielä kiinni gradussani liittyen Lauri Haikolan ajatuksiin kyseisestä aiheesta.

Enemmän tai vähemmän on ajatukseni siirtyneet takaisin maallikkona saarnaamiseen ja sen vaatimuksiin. Saarnaa ei maallikkona ole juurikaan päässyt viimeisen 20 vuoden aikana toteuttamaan. Saarnani pystyn laskemaan yhden käden sormissa. Tässä viimeisen viikon aikana olen huomannut kuinka tämä saarnaaminen liittyy nykyiseen tilanteeseeni oman graduni luterilaisen sosiaalietiikan ongelmaan. Kyse on siitä kuinka saarnassani otan huomioon oman uudistumisen tarpeeni. Odotanko saarnassani jotain itseltäni vai Jumalalta?

Olen huomannut pappien tuskailevan sen tähden, että meitä saarnamiehiä on tarjolla pilvin pimein jopa niin ettei saarnaviran haltijat itse pääse toteuttamaan kutsumustaan. Helposti papeille tulee ongelma oman pappisidentiteettinsä kanssa. Viimeksi kuulin puhuttavan siitä, että papit ottaa oman saarnavirkansa täysin itselleen, ulkopuolisilla ei saarnaamiseen näin ollen ole sijaa. Tällainen suuntaus on ollut jo vallalla useamman vuoden. Maallikkokoulutukset on näin ollen ihan turhia. Maallikoita harvoin näkyy Jumalan sanomaa kertomassa meille kuuntelijoille.

Mietin tässä, että onkohan me menty nyt kauas reformaatiosta taisinpa asiasta mainitakin yhdessä kokouksessa. Pappien olisi tarve hieman uudistua, eikä linnottautua saarnaspönttöihinsä vuosikausiksi.

Muistelenpa Urho Muroman aikoinaan sanoneen saarnaajista, että saarnaaja on Jumalan airut. Jumalan sanomaa välittämässä kuuntelijoille. Pönttöön ei mennä höpisemään omia asioita tai totetuttamaan omaa itseänsä, omaa ammatti-identiteettiään. Jumalan antama sanoma pitää olla saarnaajalla ykkösenä mielessä kaikki muu on turhaa. Oma saarnakouluttajani yliopistolla sanoi, että jos ei Jumalan sanomaa saa sanottua kahdeksassa minuutissa niin saarnaaja höpisee silloin omiaan. Omiansa höpiseekin näin ollen suurin osa saarnamiehistä, Turhan pitkiä ovat puheet. Ikävä tai sanoisinko ikäviä kyllä. Uudistumisen tarve on suuri.

Mielestäni reformaation uudistuminen alkaakin aina papistosta. Heidän tulisi tulla lähemmäksi kansaa saarnaamisessaan. Kansa odottaa sanomaa Jumalalta. Sanomaa joka saa heidät luottamaan Hyvään Jumalaan ilman omia ansioita. Kovasti kirkko tekee nyt tehtäväänsä päinvastoin. Ansioita tarjotaan kansalle. Tekstinlukemiseen, ja ehtoollisen jakoon pääsee suorittamaan omaa maallikkoidentiteettiään. Joku jopa pääsee rukouksen lukuun.

Maallikkosaarnaa en kirkossa ole kuullut tai päässyt puhumaan. Jos saarnavirkaa ajatellaan Jumalan antamana tehtävänä eikä palkkatyönä, teologisista opinnoista ei tietenkään ole mitään hyötyä - ei ainakaan Jumalan tuntemisen rinnalla. Saarnaajan pitäisi tuntea Jumalansa ennenkuin voi lähteä tuomaan viestiä Jumalan Hyvyydestä kansalle. Monet papit ja muutkin saarnamiehet ovat unohtaneet Jumalansa puhuessaan pöntöissään ihan jostakin muusta. Omiaan höpistään niin kovin mielellään. Paljon on pelkän pään tiedon jakajia ja paljon on opittuja korulauseita. 

Paljot sanat eivät kuitenkaan saa aikaan mitään, jos Voima puuttuu! Voima on tärkeä sana. Voima joka syntyy heikkoudesta eli tilanteesta käsin. Reformaatio puhuu paljon siitä kuinka ihmisen itsensä kuuluu pienentyä ja Jumalan kasvaa,  Uudistumisen tärkein asia. Tästä myös Watchman Nee oli tietoinen. Kirjassaan "Niin Kuin Hän" Watchman kuvaa Aabrahamin elämänkokemuksen kautta tullutta uskon esikuvaa käyttäen kuinka meidän tulee murtua eli kuolla itsellemme niin, ettemme odota enää itseltämme mitään vaan ainoastaan Jumalalta. Kaikki tulee Jumalalta. Jumala meitä kouluttaa laittamalla meidät seinää vasten huomaamaan kuinka odotuksemme ovat vain itseemme kohdistuneet. On kuoletettava tälläinen itsekäs ajattelu ja odotettava vain Jumalalta. Vain silloin Jumalan voima voi tulla meille avuksi heikkouteemme. 

Paavalin ajtukset olivat juuri tätä. Emme ajattele enää Lihan mukaan vaan Hengen. Galatalaisillekin Paavali oli kuvannut silmien eteen Kristuksen. Mutta katseet olivat kääntyneet omiin ansioihin ja tekemisiin. Monenlaista puuhastelua onkin kristillisyyden piirissä ihmisten kalasteluun liittyen. Kalansaaliin antaa kuitenkin Jumala. Hän laittaa kalalle vaikka kultakolikon suuhun ja tuo sen opetuslapselle. Enemmän me tarvitsemme Kristusta ja yhteyttä Häneen. Hän on ainut TODELLINEN Valo elämässämme.

Saarnaamaan me emme mene itsemme varassa eikä ansioiden toivossa. Palkkapussi on toisarvoinen asia kun on kysymys Jumalan sanomasta. Enemmän meidän tulisi odottaa Häneltä, Jumalalta itseltänsä. Kristus on kaiken a ja o. Alku ja Loppu. Häntä ei saa unohtaa, kun nousemme saarnaspönttöön kertomaan Jumalan erinomaisesta Hyvyydestä meitä ihmisiä kohtaan. Katseet pitää suunnata Kristukseen. Siitä alkaa uudistuminen. Reformaatio:

keskiviikko, 6. marraskuu 2019

Mitä se vihapuhe on?

Kuuntelin tuossa Radio Dein keskustelua ja ihmettelin kuinka taas Päiviä pommitettiin abortin vastaisuutensa tähden. Kyllä jo alkaa olla selvillä se, kuinka ihmiset vihaavat meitä kristittyjä ihan käytännön tasolla tietämättä mihin pimeyteen ovat sotkeutuneet. Kokemuksia alkaa olla jo itsellänikin vuosien varrelta jo ihan liikaa. Vihapuhetta on paljon ja usein se puhutaan kyseisen vihatun henkilön tai ihmisryhmän  tietämättä. Tällä tavalla kasvatetaan ennakkoluuloja, pimeitä asenteita ja vihaa ja sitten koko vihan paska kaatuu kyseisen ihmisryhmän tai ihmisen päälle. Mutta ehkä ei olekaan kyse vihasta? Kylmyydestä ja kovuudesta, jota tämän ajan henki muokkaa. Pimeyden henki?

Raamatun eli Jumalan Sanan mukaan kaikki tämä on odotettua. Ei tarvi ihmetellä. Tämä maailma vihaa Jumalan omia. Kyse onkin siitä, kuka on tästä maailmasta? Kuka omaksuu kaiken tämän valheen ja pimeyden ja kulkee kohti tuhoa!. Kristityn ei saisi lähteä tämän maailman saastutuksiin ja pimeyksiin mukaan! Ja joka kietoutuu tämän maailmanajan pimeyksiin on Hänen avullaan sanouduttava pimeyksistä irti eli huudettava Herraa avuksi!

Jos en väärin kuunnellut niin Päivi Räsäsen vastaväittäjänä oli ,oman tietämyksensä mukaan eduskunnan ainoa kommunisti, Anna Kontula. Kommunismi on kuitenkin joillekin kirosana. Kommunismin nimissä on tapettu miljoonittain juutalaisia samoin kuin kristittyjen nimissä. Kristitty voi kuitenkin olla enemmän kommunisti kuin Anna ainakin jos asiaa tarkastellaan Annan määritelmien mukaan. Sydämen tila ratkaisee tässäkin. Kommunismi voi olla vain pelkkää ulkokultaisuutta niinkuin ns.nimikristillisyyskin. . Loppu väitöksenään Jeesuksesta Anna väitti ettei Jeesus olisi puhunut vihapuhetta. Itse ihmettelin hetken tällaista väitöstä. Jeesus oli kuitenkin täynnä vihaa kaikenlaista ulkokultaisuutta vastaan. Jumala vihaa ylpeyttä. Ja ahneutta. Tällaiset ihmiset Jumala tuoimitsee! Rahanvaihtajien pöydät lensivät nurin ja ruoskalla ajaen Jeesus ajoi kaikki tällaiset pois temppelistä. Jeesus varoitti Fariseusten hapatuksesta ja Jeesuksen sanoista on myös kaivettavissa Lutherin viha juutalaisia kohtaan tai heidän tekemisiään kohtaan.. Annakin tämän ymmärsi, että Raamattua on käytetty moneen pahaan, samoin Lutherin kirjoituksia. Vihaista puhetta pitäisi meidän ymmärtää ja sitä tarvitaan. ON HYVÄ KÄYTTÄÄ JOSKUS HIEMAN ISOMPAA TEKSTIÄ JA OIKEIN HUUTAA! VARSINKIN HUUTAA HERRAA AVUKSI! Ilman Herraa, Jumalan Sanaa, auttajaa me eksymme.

 Luthrin kirjoituksista löytyy myös se suurenmoinen Rakkaus tuota kansaa kohtaan. Viha ja Rakkaus eivät ole aina toistensa vastakohtia. On oikein vihata vääryyttä ja väärämielisyyttä, syntiä, ylpeyttä ja itsekkyyttä! Välinpitämättömyys sen sijaa on jotain aivan muuta. Syntiä ei tule katsoa läpi sormien. Annakin ymmärtää, että yhteiskunnallista vääryyttä tulee oikaista. Vääryyttä Jumalan luomaa kohtaan on oikaistava. On tehtävä parannus. Ihmistä itseään ei tulisi kuitenkaan tuomita. Pitäisi ymmärtää, että ihminen on oman elämänsä ja historiansa tuote. Ja aina on olemassa eksyttäviä asioita, joista Raamattumme käyttää nimitystä paha tai pimeyden henkivalta. Raamatun mukaan koko maailma on pimeyden vallassa ja kristittynä olemme kutsutut pois tästä pimeydestä, kohti valoa joka on Kristus, ristillä. Armon salattu Jumala.

"Juutalaiset ristiinnaulitsivat Jeesuksen". Jeesus puhui sukukunnasta, joka oli Hänet surmaava. Eikö tämä ollut vihapuhetta. Tätä ajatusta Lutherin kirjoituksista natsisaksa käytti ymmärtääkseni hyväksi suuressa juutalaisten massamurhassa. Kylmyys, kovuus ja välinpitämättömyys toteutui natsien toimesta. Heidän kunnia asiansa oli heidän häpeänsä. Ja näin käy monelle tässä ajallisessa vaelluksessa. Ja kuitenkin oli kaikessa Jumalan suunnitelma mukana oman omaisuuskansansa palauttamiseksi omaan maahansa. Tässä toteutui profeetalliset lupaukset, jotka löytyy Jumalan Sanasta. Kaikki Jumalan suunnitelmaa. Alusta asti ja Loppu on hyvin lähellä. Jumala voi oikaista kaikki vääryydet. Ihminen on tässä aina helposti eksymässä suurenpaan vääryyteen mutta Jumalan mahdollisuudet ovat rajattomat!

Watchmann Nee kirjassaan "Niinkuin Hän", viittaa siihen, että kaikessa historian tapahtumissa on aina mukana Jumalan käsi. Onnellinen joka ymmärtää tämän tosiasian. Lutherin mukaan itse pirukin on Jumalan juoksupoika. Ristille nostettu Jeesus on oman kansansa pelastaja ja parantaja. Hän tuli oman kansansa eli juutalaisten pelastajaksi! Tätä Ristillä roikkuvaa Jeesusta, jo Mooseksen erämaavaelluksen aikana pystyttämä seiväs ja vaskikäärme edustivat. Siihen kun ihminen katsoi, hän koki parantumisen käärmeiden puremilta so. Jeesukseessa - maailman pimeyden voimista,

Jeesukseen katsomalla me näemme Jumalamme ja ymmärrämme, että Jumalakin tuli pojassaan kuolemastamme osallisiksi. Ihmisten kuolemasta! Hänen haavoistaan me löydämme parantumisen tämän maailman vihan tekemiltä haavoilta. Kuolemasta tuleekin voitto. Jokainen Jumalan oma saa kokea suurenmoisen Ilon, kun huomaa ettei nämä ajalliset hirmuiset vihateot ja kohtalot, koettelemukset ole mitään, kun pääsemme yhdessä osallisiksi suuresta Ilosta ja riemusta uudessa Elämässä, Kristuksen, kaikkivaltiaan yhteydessä. Olemme kohti ikuisuutta menossa- Nämä ajalliset murheet ja ongelmat jäävät taakse. Taivaassa saamme nauttia suurta lohdutusta! Siellä ei ole enää sairautta, tuskaa ja murhetta, kuolemaa!

Vihapuheesta muuten löysin Poliisin sivuilta jotain seuraavaa:

Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa (R 97 20) vihapuhe on määritelty seuraavasti:" Vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen. Tämä koskee niin aggressiivista suvaitsematonta kansalaismielisyyttä kuin vähemmistöjen, siirtolaisten, ja siirtolaistaustaisten ihmisten syrjintää ja vihamielisyyttä heitä kohtaan.

Vihapuhetta tarkasteltaessa on huomioon otettava sananvapaus, joka on turvattu sekä Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa että Suomen perustuslaissa. Tällä tarkoitetaan jokaisen oikeutta ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa mielipiteitä, tietoja ja muita viestejä kenenkään ennalta estämättä.

Sananvapauden piiriin eivät kuulu ainoastaan sellaiset tiedot tai mielipiteet, jotka otetaan vastaan mielellään tai joita pidetään harmittomina tai yhdentekevinä, vaan myös sellaiset, jotka koetaan esimerkiksi järkyttävinä, häiritsevinä tai epämiellyttävinä.

Suomen lainsäädännössä ja erilaisissa kansainvälisissä sopimuksissa sananvapauden käyttöä kuitenkin rajoitetaan niin, ettei sananvapauden turvin sallita muiden perusoikeuksien tai ihmisarvon loukkaamista. Rikoslaissa sananvapautta on rajattu muun muassa säätämällä kunnianloukkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan rangaistaviksi teoiksi. Näin ollen rangaistava vihapuhe on myös viharikos.

Monet nyt odottavat, josko koko Raamattumme kielletään vihapuheena juutalaista kansaa kohtaan? Homoja vastaanhan sieltä kyllä löytyy aika paljonkin, mutta löytyy sieltä varmaan kaikki muutkin tämän maailman pimeydet, mässäykset ja juomingit, joissa jokainen ihminen on jossain muotoa osallisena. Kaikista tämän maailman pimeyksistä tulisi tehdä parannus. Juutalaisen kansan vaellus on meille kristityille varoitukseksi, ettemme samanlaiseen epäjumalanpalvelukseen sortuisi. Ahneus on Jumalan Sanan mukaan epäjumalanpalvelusta. Tämän maailman ihmisten tulisi sanoutua irti suunnattomasta ahneudestaan ja itsekkyydestään. Se vie meitä tuhoa kohti!

Mutta loppujen lopuksi profetian ja ilmestyskirjan mukaan ihminen ei tähän itse kykene. Siksi tarvitsemme avun joka tulee Jumalalta. Siksi Kuoli Jeesus ja siksi Hän meni takaisin Isänsä luo, jotta saisimme iloita Hänen lähettämästään suurenmoisesta avusta. Siksi meitä kehoitetaan rukoilemaan eli HUUTAMAAN HERRAA AVUKSI ja näin Hän saa kaiken kunnian. Ilman Häntä emme pääse tämän maailman saastutuksia pakoon! Niitä saastutuksia ovat juuri vihapuheiden lietsonta. 

Vihapuhe on ehkä parhaiten ymmärrettävissä kun luemme Lutherin alkuperäisestä isosta katekismuksesta pätkän, jonka mukaan Jumala kieltää kaiken panettelun ihmiseltä(Tunnustuskirjat s.366, SLEY). Kenestäkään ei saa puhua pahaa vaikka tietäisikin toisen syyllistyneen syntiin. Tuomitseminen kuuluu siihen virkaan asetetulle tuomarille ja ennenkaikkea Jumalalle. Tätä ei ehkä nykyisestä kirkkomme netti- katekismuksesta löydy. https://katekismus.fi/10kaskya/8.html . On hyvä perehtyä kirjallisuuteen, jonka Uskomme Isät ovat ovat todenneet olevan Jumalan Sanan mukaista oppia.

Lutherin mukaan sellainen puhe, jota ei häpeämättä oikeuden, tuomarin ja varsinkin lopulta Jumalan edessä voi puolustaa, on tuomittavaa ja parempi on olla puhumatta sellaista. Ymmärtäisin, että juuri tällainen puhe on tuota vihapuhe-käsitettä vastaavaa. Mielipiteissä on tietenkin eroja. Joku ei häpeä itseään, omaa ylpeyttään, itsekkyyttään ja ahneuttaan eli syntistä olemustaan ja mielipiteitään, sanomisiaan kenenkään edessä ja ehkä Raamatusta tällaisesta käytetään nimitystä julkisyntinen ja Jumalan Sanan mukaan tällaista ihmistä odottaa kadotustuomio. On ihmisiä joiden omatunto on raamatun mukaan kuin "riivinrauta". Se on kova ja ei yhtään Jumalamme Rakkauden täyteinen. Jumala haluaa tällaiseen sydämeenkin tehdä muutoksen. Kivisydämen sijaa tulee lihasydän. Tätä on ns.sydämen ympärileikkaus, joka tekee ihmisen sydämeltään juutalaiseksi eli Jumalan omaksi! Tämän saa aikaan Jumala Sanansa kautta. KrIStuksen lähettämä apu, Pyhä Henki on tässä meitä auttamassa. Kolmiyhteinen Jumala on näin läsnä jokaisen ihmisen elämässä, jos ihminen ymmärtää huutaa Jeesusta avukseen.

Onnellinen se, joka huomaa olevansa väärässä mielipuolisissa mielipiteissään ja tekee täyskäännöksen eli Raamatun mukaan mielenmuutoksen, kääntyen armollisen Kaikkivaltiaan puoleen, huutaen Häntä avukseen. Ilman Jumalan apua ei ihmisen mieli tietenkään muutu. Vain sairaat tarvitsevat parantajaa sanoo Jumalan Sana. Jumalan Sana on itseasiassa lääkettä koko ruumiille ja sielulle. Se jos mikä näyttää meille synnin synniksi ja siihen loppuu ns. lihallinen vaelluksemme. Siinä meistä riisutaan omavanhurskas lihamme ja ylpeytemme niin , että Jumalan vanhurskaus saa tulla tilalle. Näin Rististä Kristuksen ruumiin kautta, tulee ihmisen pelastus. Kastettuna Kristuksen kuolemaan saan Jumalan lapsen perintö-osan. Kristuksessa ja Kristuksen kautta, Hänen tähtensä, Pelastun. Itsestäni en voi löytää mitään syytä pelastukseen. 

Ne teotkin, ne hyvät teot, joita pyhitykseksemme kutsutaan ovat Kristuksen tekoja. Hän itse on niihin osallinen. Jumalan töitä emme voi omia itsellemme - olemmehan vain Liha. Sitähän ihminen on. kuin lastu laineella tai virrassa. Jumalan virrassa. Hänelle kuuluu kunnia kaikesta. Hänen suurenmoinen ja armollinen suunnitelmansa toteutuu, sen suunnitelman alku ja loppu löytyy ristiltä. Siihen on jokaisen ihmisen tultava. Suurempaa valoa ei ole meille annettu kuin Kristus ristillä! Ristiltä loistaa Jumalan Rakkaus jokaista ihmistä kohtaan. Jumala ei vihaa muuta kuin syntiä ja siksi kaikki tämän maailman synti lastatiin Kristuksen päälle ja koko maailma sovitettiin Kristuksen kanssa. Siihen on jokaisen ihmisen tultava Kristuksen yhteyteen. Tässä yhteydessä tulevat kaikki samalle viivalle, eikä erottavia rajoja löydy. Siinä ei vihapuheelle ELI PANETTELULLE JA MUSTAMAALAAMISELLE enää löydy mahdollisuutta. Siinä ihmisestä riisutaan kaikki ja Jumala saa kaiken kunnian! Hänelle se kuuluu! Puheoikeus näin siirtyy Jumalalle. Hän puhuu itse meissä lähettämänsä avustajan, puolestapuhujan, Pyhän Hengen kautta.

Ihaninta on Pelastajamme kohtaaminen. Armossaan Hän on suuri! 

 

keskiviikko, 30. lokakuu 2019

Karkkikaupassa?

Muistanpa joskus Meltauksessa kylän ainoassa kaupassa nähneeni purukumipakkauksen lasin takana jonkinlaisessa raossa. Sitä en sitten muista, kuinka se kyseenalainen purukumi päätyi minun suuhuni. Antoiko kauppias sen, vai olinko itse ottanut, tämä jäi arvoitukseksi. Kotona jäin sitten kuitenkin kiinni purukumivarkaudesta, kun suustani löytyi purukumi. Selitystä ei tietenkään pikku-Heikillä ollut, miten purkka suuhuni joutui, enkä sitä muista enää, ikääkin on jo nyt yli kymmenen kertaa enemmän. Sitäkään en muista sainko piiskaa, mutta maine siinä meni ja jonkinlaisen vamman tuo kokemus on sisikuntaan tehnyt. Häpeä? Purukumia kuluu hieman liikaakin nykyään. Rahalla ostettuna kylläkin, mutta aina se mietityttää, että onkohan tuo rahakaan edes omaani.

 

Tuo kyseenlainen karkkikauppareissuni tuli mieleeni, kun viime viikonlopun saarnassa viittasi puhuja Raamatun tekstin olevan niin täynnä karkkia, ettei tiedä mistä oikein puhuisi. Olo oli kuin karkkikaupassa. Ehkäpä tuo sana oli hieman väärinvalittu tällaisen purukumivarkaan korvissa. Tai sitten ihan oikein. Oikeastaan näin inhimilliseltä kannalta, kun Jumalan Sanasta on kysymys, niin pitäisi puhua "pässin lihasta" - niin on vaikeasti ymmärrettävää tuo Jumalan Sana ihmiselle. 

Tarvitaan taivaallista tuulta, armolahjaa, ja kunnon pureskelua, jotta tuo Jumalan Sanan aarre, "pässin liha" meille avautuisi makeana ja suloisena. Ei se karkkia ole kaikille. Ei ainakaan heti, jos ei sitten itse Jumalan Henki tartu kuulijan ymmärrykseen ja kirkasta asiaa. Maku saattaa silloin muuttua. Paavalin mukaan kristillinen sanoma on kuin kuoleman löyhkä niille, jotka ovat kadotukseen menossa. 

Uskon kuitenkin Raamatun lupaukseen, että jokaisella on mahdollisuus haistaa ja maistaa tuo ihana tuoksu, joka Kristuksen Armon Sanasta lähtee! Pilaantuneen pässin lihan sijaan "suussamme" tai oikeastaan sisikunnassamme saattaa ruveta maistumaan ikuisen elämän leipä, karkki joka on parasta, mitä ihminen tässä ajassa voi kohdata! Paavalin mukaan Jumalan tahto on, että jokainen ihminen saisi oppia tuntemaan Pelastajansa. Ja Jumalan tahdon toteutumista me rukoilemme jokaisen ihmisen kohdalle!

Armosta ei saa ketään jättää osattomaksi, ettei mikään katkeruuden siemen pesi seurakuntaan. Näin Hebrealaiskirje meille todistaa. Vanhempien pitää muistaa, ettei lapsia saa yllyttää vihaan, vaan heille tulisi armoa ja anteeksiantamusta julistaa. Tästähän on kysymys myös karkkikauppatekstissämme. Tätä armoa julisti myös saarnaaja- Laurimme kirkossa. Jokainen kuulija on tekstin päähenkilö, jolle kuuluu tuo anteeksiantamuksen sanoma.

Minäkin saan "karkkikauppavarkaana" kokea olevani armosta osallinen, Kun taivaallinen Isämme, Jeesuksessa ja Jeesuksen kautta, sanoo jokaiselle kuulijalle eli juuri minulle: "Poikani, Sinun syntisi annetaan anteeksi!" Siinä ehkä tekstin ydin ymmärtääkseni eläkkeelle siirtyneen Lauri Haapalan mukaan. Hyvin se osui kohdalleen pienen märehdinnän jälkeen.

Itse löydän tekstistä myös tuon taivaallisen Isämme, Kristuksen eli Messiaan todistuksen itsestään. Hän puhuttelee ihmistä Pojakseen ja toteaa itsestään, että "Ihmisen Pojalla"(viittaus Messiaaseen eli itseensä) on valta antaa synnit anteeksi. Tällainenhan ei juutalaiselle kirjanoppineille tekstimme mukaan(alla) sopinut, Tehdä nyt itsensä Jumalan vertaiseksi. Näin Markuksen evankeliumistakin on löydettävissä tuo ajatus, joka löytyy myös Johanneksen evankeliumista. Poika ja Isä ovat yksi. Näin on myös juutalaisen uskon mukaan. Taivaallinen Isämme on kaikkivaltias. Kristuksen kaikkivaltius on tätä! Tästä meidän Raamattumme todistaa kautta linjan, Messiaasta joka alusta, loppuun osallistuu kaikkeen, Jumalan Sanasta!

On olemassa vain yksi Jumala, joka on meille ilmestynyt historiassa moninaisilla tavoilla. Tämä Jumala ilmoittaa ottavansa kuninkuuden ja vallan ja muuta Jumalaa ei ole. Jumalan tapa kirkastaa itsensä perustuu Kristuksen ylösnousemukseen ja voittoon kuolemasta. Jumalan perustavanlaatuinen tapa onkin ihmisviisauden sijaan saarnata hullutusta ja näin pyyhkäistä matto alta jokaiselta vastaanväittäjältä. Jumalan viisaus on näin suurempi kuin kenenkään ihmisen.

Keskeisesti näistä Jumalan ilmestymisen tavoista on erotettavissa kolme "persoonaa", joka kreikan kielen teatteri sanastossa tarkoitti naamaria, jolloin yksi henkilö saattoi näytelmän aikana esittää useampaa hahmoa. Kristillisen yleisen yhteisymmärryksen mukaan kolmiyhteinen Jumala on aina yksi Jumala, joka historiassa meille on ilmestynyt ja ilmoittanut itsensä ennenkaikkea pojassaan, Jeesuksessa. Näin Isän, Pojan, ja Pyhän Hengen nimi on Jeesus. Eikä ole ainakaan Lutherin mukaan yhtään väärin kastaa ihminen Jeesuksen nimessä kuin ei myöskään Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Uuden testametin kastaminen tapahtuikin Jeesuksen nimessä(Apt 2:38, 8:16, 9:15-18, 19:5-6) Kasteeseen liittyi aina Pyhän Hengen lahja. Ilman Pyhää Henkeä ihminen ei voi ymmärtää Jeesuksen merkitystä oman elämänsä pelastajana. Kristuksessa, Jeesuksen nimessä, meille avautuu ikuisen elämän lahja.

Luther sanookin eräässä yhteydessä, että joka toisin väittää niin tällainen väittäjä on harhaoppinen. Ja näin pahassa harhassa moni kulkeekin tuntematta omaa Jumalaansa ja kuningastaan. Taivaallista Isäämme emme opi tuntemaan muuta kuin pojassaan, Kristuksessa Jeesuksessa ja Hänetkin vain Ristin kuoleman kautta, Armosta käsin, sillä vain sairaat tarvitsevat parantajaa eli anteeksiantamuksessa näemme taivaallisen Isämme Rakkauden. Ristiin katsoessamme. Muuta pelastus- ja parantumistietä ei ihmiselle ole annettu! Se on ihana tie ja parasta karkkia suorastaan kestopurkkaa, jossa maku säilyy ja paranee jatkuvasti!

Evankeliumi

Mark. 2: 1–12

Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”
    Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: ”Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: ”Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” - hän puhui nyt halvaantuneelle - ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”