maanantai, 14. lokakuu 2019

Varokaa fariseusten hapatusta! Mitä se on?

Jeesus varoitti opetuslapsia fariseusten hapatuksesta. Monikaan ei varmaan ole ajatelleet syvemmälti, mitä on fariseusten hapatus. Itsekin sitä olen miettinyt ja ensimmäinen ajatus on tietenkin tämä ulkokultaisuus, joka papin perheen yhtenä poikana kuudesta sain kokea eräänlaisena kulissien pitämisenä. Papin poikana ei saanut kulkea näissä maailman riennoissa. Viina, tanssi ja kauniit naiset olivat kiellettyjä. Toisaalta se oli varmasti hyvää kristillistä ja poika perheessä terveellistä kasvatusta.

Ehkä fariseuksilla kuitenkin oli jotakin muuta hapatusta, joka hapattaa koko taikinan niin sanotusti. Tuo fariseusten hapattama taikina oli juutalainen sukukunta Kristuksen aikaan. Sukukunta joka naulitsi oman Herransa ja ainoan kuninkaansa Ristille. Tosiasia on kuitenkin, että fariseus asuu meissä kaikissa. Itsekin naulitsemme Kristuksen ristille jopa päivittäin ryhtyessämme fariseusten hapatukseen eli harrastamaan ansiota, ulkokultaisuutta Jumalan edessä. Jumalalle kelpaa ainoastaan Kristus ristillä ja siinä on se puhdas kulta, joka kelpaa Jumalalle ja siihen on meidän jäätävä.

On kyse Lihasta(kreik.sarks), jota ihminen on ulkonaisen olemuksensa puolesta kokonaan. Ihmisen sisikuntakin, osana tuota Lihaa, on kokonansa Fariseus, kristillisen sanoman kannalta. Ihminen kelpaa näin Jumalalle vain anteeksiantamuksen eli Kristuksen ristinkuoleman kautta. Monesti me peittelemme omia erehdyksiämme ja vajavaisuuttamme korostaen omaa oikeassaolemista, jopa valehteleminenkin on yksi keino välttää maineen menetys. Ihmisenä me kuitenkin olemme aina Jumalan armoa vailla. Olemme syntisiä ja varsin erehtyviä. Päivittäin meidän on palattava Kristuksen turviin. Onneksemme meillä on aina pakopaikka ja turvalinna. Kristus ristillä tulee kristityllä olla aina silmiensä edessä. Itsestämme, kun me itseämme katselemme, ei paljastu muuta kuin pimeyttä. Jos jotain hyvääkin meistä löytyy niin siitä kuuluu kunnia luojallemme, joka ei meistä kenestäkään ole kaukana.

Fariseusten opissa oli jotain, josta pitäisi päästä eroon. tuo oppi oli hapatusta, tuomiota, joka tarttui niin helposti ja hapatti koko taikinnan. Väitänkin, että näitä hapatettuja taikinoita onkin yhteiskuntamme täynnä. Tässä ajassa tällaista hapatusta, tuomareita ja tuomitsijoita on esillä hyvin paljon. Hengellisellä ihmisellä ei saisi olla mitään tekemistä tuollaisten oppirakennelmien kanssa, jossa ihminen on aina  kärsijänä.. Jeesus varoitti opetuslapsia juuri tästä. Fariseusten oppi ei perustunut Jumalan hyvyydelle vaan Fariseusten Jumala oli Julma ja rankaisi jokaista heidän lainrikkomuksistaan. Lain edessä piti Fariseuksen olla täydellinen ja tätä täydellisyyttä he vaativat myös muilta, kuitenkaan itse sitä saavuttamatta. Sydämeltään he olivat täynnä kaikenlaista saastutusta, laittomuutta. Valo jota he mielestään levittivät ympärilleen olikin pimeyttä.

Tällaisesta pimeyden opista Jeesus varoitti. Tällaisia opettajia me kuitenkin olemme - Lihamme puolesta. Vaadimme jatkuvasti täydellisyyttä ulkonaisesti ensin itseltämme ja sitten toisilta. Sisin jää kuitenkin pimeyden valtaan. Armahtaa me emme osaa. Siksi me tarvitsemme Kristusta päivittäin. Jumalan Armon jakaminen toinen toisellemme ei ole helppo juttu. Itseänsäkin pitäisi osata armahtaa ja myös toisia. Kunpa se valo, mikä minusta lähtee ei olisi pimeyttä! Tätä meidän tulisi rukoilla. Osatapa olla ihminen toiselle. Armollinen. 

Onneksemme itsestämme meidän ei armollisuutta tarvitse puristaa. Tämän oman lihamme puolesta jäämme aina ristin varaan. Saamme iloita siitä, että Jumalamme on läsnä tässä ajassa ja meissäkin Hän vaikuttaa Henkensä kautta. Ei meidän tarvitse olla oman pimeytemme eli oman farisealaisen lihamme varassa, vaan olemme täysin Jumalalamme eli Kristuksen varassa. Hengen täyteydessä saamme Valon eli Kristuksen lapsina loistaa täällä pimeyden keskellä. Kristus on valo ja tätä valoa saamme olla jakamassa. Kristus on meitä varten. Iloitaan Herrassa. Kristuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän on kaikkivaltias! Hän on auttajamme ja Häneen me luotamme, emme itseemme, niinkuin tämä maailma luottaa omassa farisealaisessa opissaan, pimeydessään. Ihminen itsessään ei ole hyvä vaan aina altis eksymään ja täynnä pahuuden siemeniä, valhetta, pimeyttä ja fariseusta itseään.

 Joh 3:2-22

" Nikodeemus tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan." 
 
Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."   Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?"  Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.  Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä.  Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.' Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita. "   "Miten tämä kaikki on mahdollista?" Nikodemos kysyi.  Jeesus vastasi: "Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä?  Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme.  Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika. Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava,  jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.  Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.  Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta!"

 

 

maanantai, 7. lokakuu 2019

Puhuin "heittäytymällä" lauluseuroissa, enkä ihan muista mitä, tuli sanottua....

Pidin jo toisen puheeni sunnuntaina viikon sisään. Tiistaina kirkkotekstejä tutkiskellen samaistuin lepratautiseen mieheen, joka tuli kiittämään Kristusta parantumisestaan. Koin jotenkin samankaltaisuutta tuon spitaalitaudin eli lepran runteleman miehen kanssa. On hirveätä joutua yhteiskunnassa eristettyyn asemaan. Nykyajan lepratautisia olemme me mielenterveyskuntoutujat, työkyvyttömyyseläkeläiset, joille ei oikein löydy enää paikkaa yhteiskunnassa. Työelämään takaisinpalaaminen ei onnistu ja ihminen jää kotiinsa eristettyyn asemaan. Asenteet mielenterveyspotilaita kohtaan ovat kuin lepratautisia kohdatessa. Maailman ajassa liikkuu nytkin huhuja, jopa tutkimuksia siitä, kuinka mielenterveysongelmaiset sairastuttavat perheensä ja työpaikoilla he saastuttavat ilmapiirin levittäen ympärilleen masennusta. Ilo loppuu ja pimeys leviää mielenterveysongelmaisen kanssa. Helppo on ongelmallinen ihminen jättää oman onnensa varaan mädäntymään omaan kuoppaansa. Helppo hänestä on päästä eroon.

Raamatun lepratautisella oli toinenkin ongelma, jonka takia häntä hyljeksittiin ja siihenkin ongelmaan on helppo näin tällaisella PH:lla leimattuna kristittynä samaistua. Tautinsa lisäksi hän oli samarialainen, ns.allogeeni eli muukalainen ja varmasti juutalaiset  geenit, Jumalan kansan omat  lepra-tautiset häntäkin hyljeksivät niin, että ei oikein ollut minkäänlaista kaveriporukkaa kehen tukeutua. Itse olen tautieni kanssa vielä kristitty ja koen, etten oikein kelpaa minäkään mihinkään yhteyteen. Siksipä on suuri Ilonaihe sekä tuolle lepratautiselle, että minulle, ettei Jeesus meitä hylkää, Häneen voi aina turvata. Hän on suuri Ilon ja kiitoksen aihe ja Suuri sellainen. Hän tuo pimeyteeni valon. Hän on valo. Uskonpa että yhteiskunnassamme tällaisia itsensä"lepra-tautisiksi kokevia on paljon. Heidän elämäänsä tahdon olla valoa ja iloa jakamassa, Jumalan Sanasta valoa ammentamassa- Jeesus itseasiassa on tämöä Jumalan Sana, lohdutus ja apu meille lepratautisille! Jumala antaa arvottomallekin erinomaisen arvon.

Toisessa puheessani eli eilen siionin lauluseuroissa viittasin olevani kuin Pommineuroosin saanut ensimmäisessä maailmansodassa. Pommien sateessa monet sotasankarit muuttuivat rintamakarkureiksi ja heidät ammuttiin kuoppiinsa monesti ilman minkäänlaista oikeudenmukaisuus ajattelua. Itseäni oli pyydetty 80-luvun yhdessä hengellisessä tilaisuudessa puhumaan uskosta, mutta en kokenut silloin olevani uskossa ollenkaan. Uskosta puhuminen ihmisten edessä on vaikea asia muutenkin ja varsinkaan, jos ei koe mitenkään olevansa uskossa ja ei tiedä siitä mitä todellisuudessa usko on ja onkokaan sellaista edes olemassa, niin eiköhän siinä tule pommineuroosi kaikenlaista esiintymistä kohtaan. Harjoitteluaikana opettajakokelaana kärsin tästä pommi-eli esiintymis-pakoneuroosista ja vielä näin kymmenien vuosienkin jälkeen tämä vaiva ajoittain minut saa pieneen rajatila-tilaan eli ahdistusta se tuottaa. Joskus huomaan puhetta valmistellessani kulkevani edestakaisin ilman määränpäätä. Hämäräksi menee Heikin hommat ajottain.

Koin vaikeita psykooseja pommineuroosiini liittyen 80-luvun puoliväliin asti, Jo ennen tätä löysin uskoni ensiaskeleet, eräässä Pro Fiden konsertissa, jossa Juha Kela todisti Raamatun Sanaan tukeutuen, että Kolkuttavalle avataan, etsivä löytää ja anova saa. Sana tuli silloin ensi kerran sydämelle. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan Sanan kautta. Aloin lukea tuon konsertin jälkeen todella paljon Jumalan Sanaa eli Raamattua etsien Kristusta, valoa elämääni sieltä. Aikaisemmin olin ollut eräänlainen ufo-uskova kaikenlaisiin filosofioihin helposti johdettavaissa. Otin nyt Jumalan Sanan todesta ja rukoilin sairaalan sängyllä syntini anteeksi. Ja Jumalan eli Raamatun lupauksen mukaan uskoin sen, mitä pyysin. Tippa tuli silloin linssiin. Vapautusta toi Sanansa kautta Vapahtaja itse erään ystävän kautta juuri tähän hetkeen hänen kehoittaessaan lukemaan Risto Santalan kirjan Savesta Astiaksi ja sitä luinkin ahkerasti. Jumalan työ minun kohdallani oli alkanut jo varmasti kotoani, mutta nyt koin jo että Jumala on mukana kaikessa. Saan luottaa Häneen. Jumala on kuin savenvalaja ja savenvalajalla on käyttöä vielä särkyneillekin astioille. Niistä tehdään arvokkaimmat astiat.

Eero Junkaalan puhetta kuuntelimme elämäni sulostuttajan kanssa automatkalla tullessamme lauluseuroihin sunnuntaina. Junkkaala viittasi samaiseen raamatuntekstiin, jota olin jo viikolla mietiskellyt tähän tilaisuuteen valmistautuessani. Puhetta tähän liittyen en kyllä ollut saanut kuin hääppöisesti riipusteltua lyijykynällä paperille. Enimmäkseen laiskuus voitti tai saatanalliset voimat jylkäsivät Jumalamme lähettämänä. Ja sitäkään mitä sanoin en muista kovinkaan tarkkaan. Ajatukjsenani oli puhua rukouksen edellytyksistä, joka nyt itseasiassa on ihan turhaa puhetta. Jumala itse nimittäin on aina kaikessa rukouksessa mukana, silloin kun on totisesta rukoilijasta kysymys.

Tärkeintä Jumalan eteen tullessa on aina muistaa Jumalamme Hyvyys. Joh 3 16 -on raamatunkohta joka kaikille on tuttu, mutta muistaako kukaan sitä mistä Jeesus puhui ennen tuota. Hän viittasi juutalaisen kansan erämaavaellukseen, jolloin Mooses kohotti vaskikäärmeen sauvan nokkaan, niin että kansa pelastui Käärmeiden pistoksilta aina NOSTAESSAAN KATSEENSA POIS KÄÄRMEISTÄ JA katsoessaan kohti vaskikäärmettä. Tämä on esikuvallista. Samalla tavalla jumala on HYVYYDESSÄÄN antanut meille Kristuksen, jotta meillä olisi voima syntiä ja saataisuutta, PIMEYTTÄ, vastaan. Katsoessamme Kristukseen meillä on vapaus. Tähän samaan Kristukseen kehotti Paavalikin Galatalaisia katsomaan.

Niin on Jumala maailmaa Rakastanut ettei yksikään joka Hänessä(en) uskoo hukkuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Jotta sinä voisit uskoa sinun tulee tuntea Kristus ja Kristuksen tulee tuntea sinut!! Ensimmäisen korinttolaiskirjeen mukaan maailma ei opi tuntemaan Kristusta oman viisautensa mukaan vaan Jumala on päättänyt saarnata maailmalle "hölynpölyä" eli ristiinnaulittua Kristusta. Kristus on nimittäin tälle maailmalle hulluutta, mutta se on Jumalan Viisaus, joka on asettettu olemaan jo maailman alusta asti. Kukaan ei opi tuintyemaan Jumalaa, jos ei Jumala itse vedä voimallaan, eli Ristinkuolemassa tapahtuvalla syntiemme anteeksiantamuksella.

Minäkään en oppinut Jumalaamme tuntemaan vaikka kovasti sitä yritin kaikkinaisessa UFO-uskoisuudessani. Jumalan tuntemus eli oppi Jumalastamme Kristuksesta syntyi minuun vasta syntien anteeksiantamuksen kautta. Ristinkuolemassa saadaan synnit anteeksi. Tähän olen oppinut ja sen on opettanut Jumala itse. Galatalaiskirjeen alussakin se todetaan Paavalin sanoin:

"Teen teille selväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen. 
 Enhän minä ole sitä ihmisiltä saanutkaan, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle." Gal 1:11-12

Kristusta, Jumalaamme emme opi tuntemaan muuta kuin syntiemme tunnustamisessa ja anteeksiantamuksessa, Ristillä. Siinä Hänen päällekirjoituksessaan on Risto Santalankin mukaan meille viesti, josta minäkin silloin nuorempana miehenä opin Kristuksen tuntemaan, Siinä roikkui meidän kuninkaamme ja Jumalamme ihmisten teurastamana häpeä paalussa. Hebrean alkukielen ensimmäisitä konsonanteista nimittäin muodostui päälle kitjoituksen sanat JHWH eli lausumaton Jumalan nimi, joka korvattiin vanhassa testamentissa hebreaksi juutalaisten lukiessa adonai- eli Herra sanalla. Tätä Herra sanaa Kyrie on kreikankielinen vanhatestamentti maailman vanhin käännös ja maailman vanhin jo 200-luvulta ennen kristusta säilynyt kreikankielinen septuaginta täynnä. Tätä samaa Herra eli kyrie sanaa käyttivät myös Uuden testamentin kirjoittajat. Historioitsijatkin kirjoittavat alkuseurakunnan Kristityistä, että he pallvoivat Kristusta Jumalanaan.

Monet eivät jumalaansa tunne ja kulkevat sen vuoksi Ristin ohi. Vain sairaat tarvitsevat parantajaa sanoi Kristus. Kristuksen omat hänet hylkäsivät, mutta aina on mahdollisuus palata takaisin. Jumalan suunnitelma omaa kansaansa varten toteutuu ajallaan. Kristuksessa, Hänen sydämellään on paikka Jumalan omaisuuskansalle. Juutalaista odottaa siunaus siinä kuin pakanaakin. Kristuksen verellä pesty kansa ei enää tunne rajoja ihmisten välillä vaan on vapaa kaikista rajoistaan. Sitä johdattaa itse Jumala Kristuksessa ja Kristuksen kautta! Töäyttäköön Herramme meitä Hengellään ja Rakkaudellaan! Armoa kaikille

 

 

maanantai, 7. lokakuu 2019

puhe kiitollisuudesta

pidin puheen jo viikkoa edellisen viikon tiistaina lauluseuroissa, Yritän tähän nyt koota noita hajanaisia ajatuksia puheeni tiimoilta. Voi olla että tämä oli puheeni jokseenkin siinä muodossa, mitä tuli sanottua, ehkä pienin tarkennuksin, vaikkakin tekemistä tässäkin riittäisi vielä, kun tämä paljolti on vain tätä ns."tajunnan virtaa", automaatti kirjoitusta?:

 

Jumalan armoa ja rikkautta kaikkien lävitse Kristuksessa ja Kristuksen kautta. Olen Heikki Sipola, Tervolan jo 15vuotta sitten edesmenneen kirkkoherran ja lääninrovastin poika, yhden vaimon mies ja neljän jo kodistansa maailma opintielle lähteneen nuoren aikuisen Isä. Koulutukseltani ole luokanopettaja ja pappi vaikkakaan pappisvihkimykseen en ole päässyt, johtuen sairaushistoriastani, joka on turhan pitkä. noin 40 vuotta tulee sairautta pian täyteen. Työkyvyttömyyseläkkeelläkin on jo tullut oltua kohta 25 vuotta. Mutta Kristuksen tähden eli ansiosta olen minäkin saanut tänä iltana armon puhua Hänestä, meidän Herrastamme.  Hänen rinnallaan on kaikki turhaa. Kristuksesta olen arvottomuuden tunteeseeni saanut avun ja tätä apua yritän välittää muillekin itsensä arvottomaksi ja vallan mahdottomaksi kokeville. olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta.

 Ja tämän viikon eli sunnuntai-päivän tekstitkin puhuvat meille kiitollisuudesta. Huonosti kuuntelin tekstit kirkossa ja siitä johtuen Ailani kanssa hieman tuli jonkinlaista sanaharkaa siitä kreikan kielen sanasta soteri, jonka sisältö on myös parantaa ja pelastaa. Voiko puhua pelastuksesta tämän samarialaisen osalta vaiko pelkästään parantumisesta. Pelastuksessahan on kysymys syntien anteeksiantamuksesta. Luulenpa että tuo tilanne oli järjestetty meille, jotta paremmin perehtyisin näihin kirkkotekstin sisältämiin Jumalan ajatuksen sanankohtiin. Itse Jumala siis näin kehotti perehtymään asiaan tarkemmin rakkaan Ailani kautta.

Ensi sunnuntaina tekstit puhuvat enkeleistä joista me Unton kanssa sitten enempi tai vähempi puhumme. Minä sain kutsun Tuulalta edustaa uusheräystä ja siksi täytyy silloin puhua uusheräyspainotteisesti ehkä uuteen heräämiseen kannustaen. Nyt puhun arvottomuudesta arvokkaaksi tulemisesta eli enempi ehkä evankeliumiin painottaen. Parannussaarnaa ehkä sitten toiste kun saadaan kaikille tämä taivaspaikka varmistettua, ettei vaan kukaan jää lain alle tekemisissään.

Näissä teksteissä on yhtäläisyyksiä ja ne vastaavat tällaiselle omaan itseensä eli arvottomuuden tunteeseen ja masennukseen käpertyneelle ihmiselle, kuinka tästä niin usein sydämen sairaudesta pääsee pois. Pimeys, arvottomuus, ovat tämän ajan ongelmia, ja ihminen tarvitsee jatkuvasti sisimpäänsä valoa, tunnetta, että hän on arvokas.

Ilmeisesti nämä ensimmäisen vuosikerran kirkkotekstit ovat sitä vanhaa perua ja niistä löytyykin yhtäläisyyksiä, jotka johdattavat ihmistä tämän viikon aiheen kiitollisuuden lähteelle. Jumalan Sanan tuntemiseen.

 

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE oli    Hiskian sairaudesta parantuminen ja Jumalan ylistys koko sydämestä. Jes 3816-20

TOINEN LUKUKAPPALE OLI Paavalin kehotus alkoholi-pirusta luopumiseen ja sensijaan täyttymään hengellä koko sydämestänsä laulaen kiitosta Herralle

EVANKELIUMI KERTOO Kymmenen spitaalisen parantumiSen, joista vain yksi palasi ylistämään Herraa suureen ääneen eli kokonaisvaltaisesti koko sydämestänsä

KAIKISSA YHTEISTÄ kokemus pelastuksesta, arvottomuudesta arvokkaaksi tulemisesta, josta enemmän evankeliumitekstin tarkastelussa

 

  EvankeliumiN LUKU jonka ehkä hyppäsin yli mutta tähän sen kirjaan, jotta ihmiset pysyvät kartalla eli Jumalan Sanan Totuudessa. Kompassi on sitten Pyhä Henki, joka on ainut todellinen opettaja ja kouluttaja näissä hengellisissä asioissa ajassamme. Armolahjojensa kautta Pyhä Henki toimii seurakunnissa ja jokaisessa yksittäisessa Kristuksen kuolemassa nyljetyissä eli sydämensä ympärileikkauksessa koulitussa ja Jumalan Rakkaudella näin lävistetyissä Kristityssä ihmisessä: 

 

Luuk. 17: 11-19

Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!” Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?” Ja hän sanoi miehelle: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.”

  Oikein kunnolla kun tässä yhteiskunnassamme sairastaa niin on helppo samaistua Spitaalisen Arvottomuuteen, ulkopuolisuuteen, Hän oli kaikkien hyljeksimä taudin tähden eristetty Sukulaisten ja perheen  hylkäämä, eristetty muista. Ehkäpä Hänenkin alitajunnassaan kyti Jumalankin hylkäämisen kokemus, joka vie ihmisen ihan psykoosiinkin asti. Kaikkinaisen hylkäämisen ja ehkä kuolemankin pelon kokemuksen lisäksi tämä samarialainen spitaalinen oli juutalaisten hyljeksimä, jopa Hänen toverinsa, jotka sairastivat samaa spitaalia saattoivat hyljeksiä häntä.Tekstistä löytyvä muukalainen sana on kreikaksi allogeeni . Se on vastakohta kirkkotekstimme saman luvun jakeessa 26 esiintyvälle juutalaisille geeneille eli sukukunnalle, jotka hylkäävät Kristuksen. Tähän juutalaisuuteen palaan myöhemmin

Parantuminen toi suuren ilon ja kiitollisuuden, uuden arvontunteen ja Rakkauden Kristusta kohtaan. jonka tähden Samarialainen palasi Kristuksen luo, ylistämään Häntä. Kristus totesi parantuneen uskon ja julisti siihen katsoen uuden eli pelastuksen sanoman, Sinun uskosi on sinut pelastanut. Sydämen uskolla nimittäin pelastutaan! Näin sanoo Paavali roomalaiskirjeessä luvussa 10 jae 1o ”sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.”

Tässä siis tapahtui pelastuminen kokonaisvaltaisesti ja vielä ihmeellisintä tässä on, että tämä oli pakana liekö ensimmäisiä allogeeneja, joka sai kokea pelastuksensa. Ja se on suurenmoinen asia. Samoin ensaimmäisen lukukappaleen Hiskiakin sai kokea syntien anteeksiantamuksen. Ja meitäkin kehotetaan tämän nykyajan juopumusten sijaan täyttymään hengellä eli kokemaan pelastusta päivittäin iloisemaan ja kiittämään siitä kokonaisvaltaisesti eli koko sydämisesti laulaen ja riemuiten. Sillä ilo Herrassa on meidän väkevyytemme! Nämä Sanat löytyvät nehemiasta luku 8 jae 10 ja psalmeista ps 37: 4. Paavali tuntee myös nämä sanat ja kehottaa myös iloitkaa AINA Herrassa ja vieläkin sanon iloitkaa! 

Jooel 2:23 sanoo aivan samaa kuin Paavali efesolaiskirjeessä kehoittaen laulamaan ja kiittämään ja Jumala lupaa täyttää Hengellään uskon vanhurskauden mukaan!

Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, teidän Jumalassanne, sillä hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen, niinkuin entisaikaan.

Ja vielä lopuksi hieman tästä kolmannesta teksteissä löytyvästä asiasta eli sydämestä ja sehän liittyy myös juutalaisuuteen, josta lupasin hieman sanoa. Tuo ei-juutalainen oikeastaan tuolla sydämensä ylistyksellä todisti todeksi nuo Paavalin sanat jotka löytyvät Roomalaiskirjeestä. Luku 2 jae 29:

...se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä,

Hengellä täyttyminen tulee ilosta, jonka ihminen saa lahjaksi Jumalalta, kun Jumala julistaa sairaan terveeksi ja syntisen pelastetuksi. Kaikki tämä on Jumalan Armoa Kristuksessa Herrassamme. JEESUS kehotti opetuslapsia iloitsemaan siitä, että heillä on taivaspaikka. Tätä on Ilo Herrassamme. Kastettuina Häneen eli Hänessä on meillä taivaspaikka varattuna ja siitä saamme iloita. Itsessämme näemme kyllä tässä ajassa paljon arvottomuutta ja koemme ihmisten hylkäämistä, Mutta Jumala ei hylkää meitä koskaan. Vaikka näin koemme, jopa päivittäin epäonnistiumistemme kautta. Kuitenkin Meidän JUmalamme, Jeesus Kristus, pitää omistaan huolta. Ja Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Kristuksella! Hän vastaa rukouksiimme ja Hän itse lupaa, että jos Hänen Sanansa pysyvät teissä niin saamme uskossa pyytää mitä tahansa Häneltä ja me saamme sen. Eikä se ole menestysteologiaa vaan Jumalan Sanaan sidottua Totuutta. Jeesus on Totuus

Matt 22:22. Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte."

Joh 10:7. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.

Luterilaisuuden ja Lutherin yksi tunnuslause on, että Herramme Jeesus on läsnä Uskossa! Siksi on hyvä Raamatun lupausten mukaan, niiden myötävaikutuksesta iloita ja täyttyä Hengellä!  

Vielä nuo varmemmaksi vakuudeksi pari Raamatun kohtaa ehkä hieman toiseenkin kertaan liittyen näihin Jumalan lupauksiin.

" ...älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne."Neh 8:10

" ...silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa!" PS 37:4 

Herramme Jeesuksen Rakkautta ja Armoa kaikille, Luottamusta Häneen ja Hänen lupauksiinsa Kristuksessa, Hän meitä siunatkoon! Iloitaan Hänestä ja Hänessä! Hänessä me olemme ja elämme! Armon varassa!

maanantai, 7. lokakuu 2019

"Te ette ole varpusia!"

Matteuksen evankeliumissa Jeesus kehoittaa olemaan pelkäämättä ja vertaa ihmistä käännöskomitean mukaan hieman omituisesti varpusiin. Käännöskomitea tästä on sitten ilmeisesti ajatellut, että siinä Jeesus on puheellaan tarkoittanut, että ihminen on arvokkaampi kuin varpunen. Tunnettu tosiasia on kuitenkin, että jotkut eläimen ystävät eivät tästä pidä. Ja tosiasia on, ettei tässä tekstissä mitään arvoasetelmaa ole. Päin vastoin. 

Ihmistä ei tule verrata varpuseen ainakaan arvoikkaampana. Ihminen toinen toisiinsa nähden on aina samalla viivalla, eikä Jumalan pelastussuunnitelma ihmisen varalle ole muuta kuin se sama, minkä jokainen saa osakseen kasteensa kautta Kristuksen ristinkuolemaan. Ainoastaan eläinten tähden ei Kristuksen tarvinnut kuolla eli summa summarum voisi jopa ajatella, että varpunen Jumalan aitona ja puhtaana Jumalan luomana on arvokkaampi kuin syntiinlangennut ihminen, joka kulkee kohti lopullista tuhoaan ilman Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuutta eli ns.uudestisyntrymistä ylhäältä!

Vielä haluan muistuttaa! Huonosti on käännöslautakunta lukenut Raamattunsa, kun ei muista Jeesuksen sanoja, joiden mukaan ihmisen on synnyttävä uudestaan ylhäältä. Eipä siis ihminen kelpaa vaan on tultava uudeksi kokonaan Jumalan voimasta eli Ristiltä käsin.

Itse mietiskelin, tutkiessani tekstiä, varpusta itseään, kuinka se on arka lintu ja koko parvi pölähtää lentoon kun vähän risukin risahtaa. Meidän ihmisten ei tulisi olla kuin varpusia. Sitähän me kyllä olemme, kun puhutaan vähänkään todella hengellisistä asioista. Saatanallisiin eksytyksiin kyllä mennään varsin helposti. Ehkä käännös tulisi olla . "Te ette ole varpusia, vaikka kyllä olettekin melkoisia pelkuriraukkoja!" Niinkuin se osittain alkutekstissä lukeekin ja on myös tulkittavissa. Että tämä tästä. Detta på detta.(Hauskaa TV-ohjelmaa mukaillen)

torstai, 19. syyskuu 2019

Kiitollisuudesta

Pitäisi jotain kiitoksesta kirjoittaa. Jumala tässä minua auttakoon. Kiitollisuus on ehkä ominaisuus tai taito, jota ihminen ei itsestään helposti purista. Muistanpa Jeesuksen varoittaneen fariseusten hapatuksesta. Kiitollisuus tai Jumalan ylistäminen ei saa olla vain huulten tasolla sydämessäkin pitää tapahtua jotain. 

Raamatusta löytyy yksi tapaus, jossa kiitollisuus sai aikaan jotakin. Rakkautta Kristusta kohtaan. Syntisen naisen tapaus on jokaiselle tuttu ja Jeesuksen sanat, joiden mukaa jokainen syntinsä anteeksi saanut rakastaa myös ja tässä oli kysymys paljosta. Jumalan Hyvyys saa aikaan kiitollisuutta. Kiitollisuutemme kautta me muutumme. Meistä tulee rakastavia ihmisiä. Tarvitaan siis syntien anteeksisaamista, Jumalan Hyvyyttä meitä ihmisiä kohtaan. Jumalan Hyvyys saa aikaan muutoksen. 

Jumalan Hyvyys meille paljastuu Jeesuksessa Ristillä. Siinä saa jokainen ihminen syntinsä anteeksi. Muuta ei tarvita. Kristus lupaa tehdä kaiken uusiksi. Ristin kautta. Suurenmoinen kiitollisuus täyttää meidät, kun me tulemme Ristin, Jumalan Pojan yhteyteen. Siinä taivaallisen Isämme Aurinko meille loistaa. Jumalan Pojasta meille virtaa kiitollisuutta. Hänen haavainsa kautta olemme parannetut. Muuta emme tarvitse. Armossa on meille kyllin.

Kiittämisestä puhuu Jumalan Sana kautta linjan, Useissa kohdissa meitä kehoitetaan kiittämään. Psalmeista löytyy näitä kehotuksia useita. Hallelujaa on yksi kehoituksen Sana Hebreaksi, jonka olemme omaksuneet käyttöömme useinkin tajuamatta sen sisältöä. Tuo sana hallelujaa eli Kiittäkää Herraa sisältää kohteen ketä meidän tulisi kiittää tai kehen meidän tulisi myös rukouksemme kohdistaa. Uusi testamentti kehoitta rukoilemaan kiitoksen kanssa. Meidän Herramme ja ainoa valtiaamme on Jeesus Kristus. Moni kulkee Kristuksen ohi tajuamatta ollenkaan mistä on kysymys. On kysymys kaikkivaltiaasta. Jumalasta joka on ottanut kuninkuutensa niin ihmeellisellä tavalla, ettei ihminen sitä ymmärrä. 

Jumala on asettanut valtaistuimensa ihmisten keskelle. Siinä kahden kuolemaansa tuomitun keskellä on Jumala, ja ihminen ei sitä ymmärrä, vaikka se selvästi lukee siinä päällekirjoituksessa, joka Hänen päänsä päälle ripustettiin. Juutalaisten kuningasta ei tunneta. Monikin vain luulee tuntevansa Hänet. Kysymys onkin tunteeko meidän Herramme juuri sinut? Kuinka pääset Jumalan eteen, Hänen mielisuosionsa paikalle?

Totuus on, että Jumala kätkeytyy ihmisiltä. Hän salaa itsensä ja ilmestyy vain sairaille, sillä vain sairaat tarvitsevat parantajaa. Jumala ilmestyy vain Häntä tarvitseville. Syntiensä sairastuttamat ihmiset löytävät ristiltä Lohduttajansa ja Auttajansa. Pelastaja itse on Tie, joka vie Elämään, pois kuolemasta, pimeyden vallasta. Hänen kuolemansa tulee meidänkin kuolemaksi, jotta saisimme elää. Tai oikeastaan, jotta Hän saisi elää meissä Pyhän Henkensä kautta. Tie avautuu meille Ristiltä käsin. Henkeänsä ei Jumala meille anna, ellei Risti saa paljastaa meistä kaiken. On murruttava ja särjyttävä Jumalan Rakkauden, Ristin voiman alle! Koko ihmisen tulee tulla uudeksi kokonaan. Ihminen on Liha ja vasta murtunut, hengellinen ihminen ymmärtää kuinka olemme riippuvaiset Jumalastamme. Lihan on kuoltava eli jäätävä Ristin eli Armon varaan. Eläköön vain Kristus minussa! 

Tälle tielle meidän on tultava ja se on kiitollisuuden ja Ilon tie! Jumalan poika on sen meille valmistanut. Hänessä saamme ollla vapaat itsestämme se on Tämän ulkonaisen olemuksemme, lihamme kahleesta, synnin orjuudesta. Voimme turvata kaikessa Häneen kiitoksen kanssa. Tässä on usko ja luottamus! Kiitollisuudessamme! Siinä on Rakkauden kautta vaikuttava usko! Ilman kiitollisuutta ei olisi mitään. Kiitollisuutta ja Iloa Herrassa kaikille! Kuinka vähän palasi spitalista parantuneistakin kiittämään. Vain yksi! Sekin varmaan tapahtui siksi, että ymmärtäisimme kuinka heikko ihminen on. Hän ei näe Jumalaansa, pelastajaansa ja parantajaansa. Ja kuitenkin Hän, Jumalamme ja Kuninkaamme on Armossaan Suuri! Häntä meidän tulisi kiittää! Kiittäkää Häntä!