tiistai, 18. syyskuu 2018

Puhe tänään lauluseuroissa uskollisuudesta ja kuuliaisuudesta!

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen se on yhtäkuin Jeesuksen nimeen! Lutherin mukaan ne ovat harhaoppisia jotka toisin väittää. Kuinka moni Suomen kirkoissa on tästä harhasta saanut osansa? Olemme kuitenkin koolla Jeesuksen nimeen oppiaksemme Kristuksesta!

 

Tiistaina 4.9. olimme Ailan kanssa lauluseuroissa ja oli puhetta minunkin puhevuorostani. Puheenvuoron sainkin järjestettyä pikaisesti eli tälle tiistaille 18 päivä. mielessäni oli jo sanottavaa. Lisäksi Jukka Norvannon luennolla Vihannissa tutkin tuota hebrealaiskirjeen viidennnen luvun kuuliaisuuteen liittyvää tekstinkohtaa ja kun toinen Jukka eli Paananen oli puhunut meille uskollisuudesta tiistaina ajattelin pyytää Herralta jotain sanottavaa kyseisestä kohdasta, Asiahan ei itse tuon sananpaikankaan mukaan tule ymmärretyksi, jos ei korva ole nopea kuulemaan. Muistinpa myös Hannu Tuohimaan puhuneen joskus tästä uskon kuuliaisuudesta jotain, jota en ihan ymmärtänyt. Usein selkeä sana jää meillä inhimillisistä syistä ymmärtämättä. Joskus Jumala itse sulkee meidän korvamme varsinkin sen sydämen korvan. Eikö juuri sydämessä  pitäisi asua Jumalan Hengen antama tietoisuus ja ymmärrys, todellinen kuulemisen taito. Uskollisuus ja Uskon kuuliaisuus vaikuttavat synonyymeiltä eli jotain niillä on tekemistä toistensa kanssa - Tästä meidän on hyvä jatkaa tuota Jukan antamaa tai heittämää palloa mietiskellen omaa uskollisuuttamme, kuuliaisuuttamme.

Muutampia tärkeitä kohtia liittyen asia kontekstiin eli yhteyteen. Ilmestyskirjassa puhutaan jotain siitä ensirakkaudesta, jonka saatamme vaelluksemme aikana hyljätä. Olisiko sillä uskollisuuden ja uskon kuuliaisuuden kanssa tekemistä? Lisäksi vanhan testamentin puolelta löytyy uskon isiä, jotka jumala katsoi uskon kuuliaisuuden elikkä uskon isiksi. Onkohan asiassa kysymys siitä, että meidän tulisi pitää kiinni uskollisesti siitä, mitä olemme kuulleet. Jumalan lupauksista meidän tulisi pitää kiinni. Nämä lupaukset annettiin Aabrahamille ja Hänen jälkeläisilleen.

Ilmestyskirja antaa myös tukea ymmärryksellemme. Jumalan Sana, Raamattu selittää itse itsensä.  Siksi on muistettava kokonaisuus sekä vanha että uusi, ensimmäistä ja viimeistä kirjaa myöten! Olisiko ensirakkauden hylkääminen Jumalan Sanasta hänen lupauksistaan luopumista? Uskolla on aina Jumalan Sanan kanssa tekeminen. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan Sanan kautta. Siis on kysymys kuulemisesta. Ilmestyskirja viittaakin useissa kohdin, että kellä korva on se kuulkoon! Jumalan Sanassa on aina kyse kuullusta sanasta. Lukutaitoisia ei ollut paljoakaan Jumalan kansan alkuaikoina. Tässä ollaan myös ymmärtämisen kanssa tekemisissä. Se minkä kuulemme pitää tulla myös ymmärretyksi pelkkä äänten ja huulten paukkeen kuuleminen ei auta. Kielillä puhujaa emme ymmärrä, jos ei ole selittäjää. Ymmärrätkö myös lukemasi, kysyttiin eräältä virkamieheltä apostolien teoissa.

Sitten Hebrealaiskirjeen viidennen luvun kuuliaisuuteen. Siinä kun tarkemmin perehdymme myös alkutekstiin kuuliaisuudenkin lähteeksi löydetään Kristus. Uskon kuuliaisuus ei ole ihmisestä itsestään löytyvä ominaisuus vaan aina kyseinen asia löytyy Kristuksesta ja Hänenkin oli se opittava tämän maanpäällisen vaelluksensa aikana, Vasta kuolemansa jälkeen Hebrealaiskirje, kuka sen sitten kirjoittikin, sanoo Kristuksen oppineen kuuliaisuuden. Näin mekin Ristintyön kautta pääsemme tästä kuiuliaisuudesta osallisiksi Pyhässä Hengessä. Ja vasta Hänessä meilläkin on mahdollisuus tulla kuuliaisuuden, se on Jumalan lupausten lähteelle. Meillä on kasteemme kautta Pyhässä Hengessä tämä osallisuus Jumalan lupauksista.

Kristuksessa Hänen kuolemassaan nämä lupaukset saavuttivat täyteytensä ja kaikille ihmisille tarjoutui mahdollisuus päästä uskon salaisuuksiin käsiksi. Vasta Kristuksessa saamme ymmärryksen siitä, mitä Jumala on ja miten Hän meissä vaikuttaa myös kuuliaisuutta, ymmärrystä, uskollisuutta. On kysymys siitä, että Kristuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa meistä tulee yhtä Pyhän Hengen, se on Kristuksen Hengen kanssa. Olemme Hänen lapsiaan ja ojentaudumme Pyhän Hengen mukaan, Kristus on meille esimerkkinä kuuliaisuudesta. Luenpa nyt tuon Hebrealaiskirjeen luvusta viisi

Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.  Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,  ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset,  hän, jota Jumala nimittää "ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan". Tästä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan. Hebr 5:7-11

Keskeistä Kristuksen esimerkissä tässä on rukous, avun huuto. Meidänkin pelastuksemme perustuu tähän avunhuutoon, sillä jokainen joka avuksensa huutaa Herraa Jeesusta pelastuu. Pyhä Henki itse rukoilee meidän kanssamme! Abba Isä! Tämäkin on lupaus ei ole mikään pelastuksen ehto tai laki koska uskomme perustuu Jumalan lupauksiin ei käskyihin eli lakeihin vaan evankeliumin lupauksiin Pelastuksesta, joka lasketaan meille Kristuksen kuolemassa anteeksiantamuksessa, kasteen kautta, eli yksin suoritusvapaasta lahjasta eli uskosta käsin ei suoritusten eli laintekojen - kyse ei siis ole enää Johanneksen kasteesta eli parannuksen kasteesta vaan Jumalan ehdottomasta Rakkaudesta ihmisiä kohtaan.

Tässä sanan kohdassa on kysymys siis siitä, että Jumala kuulee! vaikka me ihmiset emme! Emme usko ja luota Jumalan ehdottomaan hyvyyteen ja Rakkauteen. Aabraham uskoi ja Jeesuskin oppi tämän. Meidän ihmisten lihan kuuliaisuus on aika heikkoa, Kristuksen itsensäkin, lihansa puolesta, oli opittava kuuliaisuuden salaisuus, Se että Jumala kuulee ja Hän ei hylkää, vaikka meistä itsestämme tuntuisikin ja kaikki inhimilliset eli ihmisjärjenmukaiset näkökohdat huomioon ottaen, joskus siltä näyttäisikin. Jumala ei ole hyljännyt kansaansa, eikä tule hylkäämään. Jumalan lupaukset pitävät loppuun asti!

Siitä on kuuliaisuudessa kysymys, Jumalan kuulemisesta! Hän kuulee, vaikka me emme. Meille on annettu Jumalan lupaukset, joihin me tartumme päivittäin uudelleen ja huudamme Herraamme avuksi ja Hän kuulee. Lupaus anteeksiantamuksesta Hänen ruumiinsa ja verensä kautta on voimassa jatkuvasti. Joka päivä on armo uusi. On ihanaa olla Jumalan oma. Hänen lapsensa Kristuksessa ja Kristuksen kautta! Tähän olemme saaneet tulla kasteessa ja ehtoollisessa saamme vakuutuksen anteeksiantamuksesta. Joka Hänen ruumiinsa ja verensä syö sillä on iankaikkinen elämä! Kysymys on siitä, että Jumalan Rakkaus on tosiasia ja sitä ei tarvi hävetä vaan sille tulee olla kuuliaiset. Se on uskomme perustus! 

Kuuliaisuus on Jumalan lahja, joka toteutuu meissä Kristuksen kautta, Hänen vaikutuksestaan käsin, Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen kautta. Itse jäämme tyhjinä ja avuttomina astioina turvautumaan Hänen apuunsa, joka meille tulee Häneltä. Meistä itsestämme ei tämä todellinen kuuliaisuus itsessään ole lähtöisin. Itsessämme on vain velttoutta ja laiskuutta, joka tulee naulita ristiin armon näkökulmasta. Turvamme on aina ikiaikojen Jumala, Kristus Jeesus! Olemme kuuliaiset Jumalan tähden, Pyhä Henki itse on meidän kuuliaisuutemme ja uskollisuutemme takuumiehenä. Kristus itse on läsnä Henkensä kautta. Samoin kuin Isä. 

Nämä kolme ovat yhtä ja samoin myös seurakunta on tässä Hengessä kasvanut yhdeksi. Uskossa, uskollisuudessa ja kuuliaisuudessa, Uskon kuuliaisuudessa, Pyhässä Hengessä. Ei siis tämän inhimillisen olemuksemme, lihamme mukaan, vaan Sen mukaan kuin Jumala vaikuttaa Pyhän Henkensä kautta. Joskus tarvitsemme, Jumalan kuritusta joskus lempeää ja armollista, Jumalan käden Kristuksen ohjausta. Sanassaan Hän meitä kasvattaa ja ohjaa. Hän aukaisee korvamme ja ohjaa meitä Sanallaan, Hän puhuu meidän sydämissämme ja omissatunnoissamme, joskus se ääni on niin murskaavaa, ettemme kestä sitä kuunnella vaan taistelemme vastaan. Jumala itse saattaa sulkea mielemme ymmärtämästä ja käsittämästä, pimeimmissäkin hetkissä Hän on kuitenkin mukana. Hän on valo, jonka mukaan me ojentaudumme ja jäsenemmekin saavat tuosta valosta voimansa. Hän meitä johdattaa vaikka itse emme sitä käsittäisikään. Tätä valoa me tahdomme jakaa kaikille, itsestämme se ei ole lähtöisin. Kristusvaloa riittää kaikille, ARMOA ARMON PÄÄLLE.

TOINEN SAARNA

Johdanto

Viimeksi lauluseuroissa kehoitti Jukka Paananen SIIS uskollisuuteen. Jo silloin ajattelin asiaan perehtyä. Hebrealaiskirjeen luennolla tarttui minuun sana kuuliaisuus ja ajattelin hieman perehtyä tuohonkin käsitteeseen. Jotenkin oli jäänyt myös soimaan sydämelle. Sanat usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan Sanan. Kaikkea ei tietenkään voi ymmärtää, mutta Jumala voi avata meille Sanastaan ymmärrystä moninaisella tavalla. Itse pyrin Sanaa ymmärtämään vertaamalla Jumalan Sanaa muihin samankaltaisiin Sanan kohtiin. Periaatteessa silloin Sana selittää itse itsensä. Ja kaikkeen ymmärtämiseen tarvitsemme aina Jumalaa, Kristusta itseään. Kristus on Henkensä kautta aina valmiina selittämään asioita meille, tahtonsa mukaan. Niin kuin Paavalilla niin meilläkin on tämä ymmärryksen Henki. Silloin emme ole lain alla! Olemme vapaat laista, se ei ole enää meitä vastaan!

 

Galataalaiskirjeen luvusta viisi löytyy seuraavanlainen pätkä:

Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia. Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus(Pistis, jae22), lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme. Gal 5

Uskollisuudeksi käännetty Sana eli kreikaksi pistis on sanakirjan mukaan on tärkeimpiä käsitteitä uudessa testamentissa. Sanakirjan mukaan on kysymys Uskosta, joka tämän galatalaiskirjeen mukaan on Hengen Hedelmä. Se ei siis ole ihmisestä itsestään lähtevä asia vaan Jumalan Henki tuo sen meihin ja vaikuttaa sen meissä.

Kuinka Jumalan Henki sen tuo meihin ja sitoutuuko se meihin vai viekö Henki sen mennessään, kun kadotamme yhteyden Jumalaamme eli Pyhään Henkeen? Tässäpä siis muutama ongelma Pyhästä Hengestä ja Uskon olemuksesta.

Meneekö Hengen Hedelmät mennessään? Onko Pyhä Henki läsnä vain kun ihminen ristiinnaulitsee lihansa himoinensa ja haluinensa Ristiin? Ristissäkö avain Taivaan valtakunnan salaisuuteen?

 

Taustaa

Itse olen oppinut itseni sijoittamaan aina siihen huonoimpaan paikkaan eli kadotettujen joukkoon. Sellaiset asiat kuin Pyhän Hengen pilkka, jota ei saa anteeksi saattoivat muodostua tuskan ja ahdistuksen paikoiksi ja monesti piti kyseistä asiaa tutkia. Ja monesti Jeesuksen Sanat tuntuivat minut tuomitsevan ja samoin Paavalinkin kirjoitukset. Armoa oli vaikea löytää omalle kohdalle. Itse näin jälkeenpäin huomaan, että sitä armoa tarjottiin kyllä ystävien kautta. Onneksi oli ystäviä, joille Armo oli kirkastunut. Armo Kristuksesta Ristillä.

Uskonpa kuitenkin , että lopulta Pyhä Henki alkoi minulle Sanastaan avaamaan tätä Armoa Kristuksesta käsin. Ristiinnaulitseminenkin joka saattaa vaikuttaa ihan mahdottomalta suoritukselta onkin nyt vain Armoon eli Jumalan anteeksiantamukseen turvautumista. Tuolta Jumalan eli Kristuksen Sanoista nousee sellainen apu joiden mukaan Hän ei minua tuomitse vaikkakin nuo Hänen Sanansa tuomitsivatkin. Ristin kuolemaan kastettuna saan omistaa uuden Elämän lupaukset, Pyhän Hengen lahjat – Siinä on anteeksiantamuksen ja sovituksen paikka – ja siihen saan palata aina takaisin. Elämään Armosta käsin ja täyttymään Hengellä. Näistä jäsenistäni käsin ei mitään hyvää löydy mutta Jumalan Armossa, Jeesuksessa Ristillä. on kaikki Hyvä. Itsestäni omista jäsenistäni käsin ei tarvi puristaa mitään – Kristuksessa on kaikki mitä tarvitsen. Hänessä Ristiinnaulittuna on Taivaan valtakunnan avaimet. Muuta ei meidän ihmisten tarvi tuntea kuin Hänet, Ristillä ja itsemme Ristiinnaulittuna Hänessä! Kadotettuna itsessäni mutta armahdettuna Kristuksessa.

Siis tämäkin paikka Raamatussa tulee selitetyksi Kristuksen kautta, mutta itse ongelmapaikka, jonka tuo Hebrealaiskirjeen luvun viisi Sana kuuliaisuus elämääni toi olikin sitten aikamoinen ahdistuksen paikka. Olin nimittäin eläkkeelle jäätyäni osalllistunut rukouskoulutukseen, jossa Paavo Hiltunen oli kouluttajana. Lopuksi Hän rukoili puolestani ja sanoi Jumalan kuiskaavan minulle rukouksessa, mihin minun tulee mennä. En ole oikein vieläkään tuota Jumalan ääntä kuiskausta kuullut ja miten sitten tuo kuuliaisuus sitten omalla kohdallani on toteutunut? Huonosti? Luulenpa? yli 20 vuotta olen ollut eläkkeellä? Rukouskin on ajoittain unohtunut? Kuinkas sitä sitten kuulee Jumalaa jos ei edes rukoile, en ainakaan jatkuvasti, kuten ehkä pitäisi, jonkun Raamatun paikan mukaan.???

Hebrealaiskirjeen luvun viisi luen nyt:

Jokainen ylipappi valitaan ihmisten joukosta, ja ihmisiä hänet myös asetetaan edustamaan, tuomaan Jumalalle lahjoja ja uhreja syntien sovittamiseksi.

Koska hän itsekin on heikko, hän osaa kohdella ymmärtävästi tietämättömiä ja erehtyviä, ja heikkoutensa tähden hänellä on myös velvollisuus uhrata syntiuhreja yhtä lailla itsensä kuin kansan puolesta. Kukaan ei itse ota tätä arvoa itselleen, vaan ylipapin kutsuu Jumala, joka kutsui jo Aaronin.  Siten ei Kristuskaan itse korottanut itseään ylipapin arvoon, vaan hänet korotti se, joka sanoi hänelle:    - Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin, ja toisessa paikassa:       - Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta. Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon. Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus. Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia. Hänestä tuli Jumalan asettama ylipappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta. Älkää veltostuko! Meillä olisi tästä paljonkin sanottavaa, mutta ei ole helppo selittää näitä asioita teille, koska olette tulleet niin haluttomiksi(nothrai-hitaiksi  laiskoiksi) kuulemaan. Jo aikoja sitten teistä olisi pitänyt tulla toisten opettajia, mutta sen sijaan te olette itse jälleen opin tarpeessa: jonkun olisi opetettava teille Jumalan sanan alkeet. Te tarvitsette taas maitoa, ette te kestä vahvaa ruokaa. Jokainen, jota vielä ruokitaan maidolla, on pikkulapsi, eikä sellainen kykene ottamaan vastaan syvällistä opetusta. Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan.

Mihin? Erottamaan lain ja evankeliumin kenties? LUTHERIN MUKAAN TÄRKEIN ASIA

Hebrealsikirjeen luvussa kuusi viitataan tähän luvun viisi kuuliaisuuden velttouteen tai hitauteen kreikaksi sana on nothros, jota ei ilmeisesti muualla uudessa testamentissa löydy tai en minä vielä ole löytänyt, tarkemmin pitää tietenkin tutkia, kuten muutenkin Jumalan Sanaa. Laiskuus ja hitaus ovat näitä meidän inhimillisiä ominaisuuksia ja ihmisen tässäkin tulisi tuoda itsensä kokonaan Ristille, tunnustaa synti synniksi. Intoa ja uskollisuutta pitäisi tämän Hebrealsikirjeen mukaan meistä löytyä ja sitä saa Jumalalta.

Mutta se onkin sitten myös ja ilmeisesti juuri tätä kuudennen luvun ilmoittamaa vahvaa ruokaa, jota ei meille maito Kristityille ole niin mieluista. Maitoa eli Sanan väärentämätöntä osaa meidän tässäkin tulee vain halata, Armoa Kristuksessa, mitä suuremmassa määrin. Armoa kaikille tässäkin meidän tulee jakaa. Ja huolehtia ettei kukaan jää Jumalan Armosta osattomiksi! Hebrealiskirjeen lukua kuusi voipi kotiläksynä varovaisesti lukea, kunhan muistaa pitää armosta tiukasti kiinni ettei käy raskaaksi tämä vahva ruoka, josta vielä hieman uutta näkökulmaa:

 

Olin nimittäin valmistelemassa tuota saarnaani ja eksyin tai jäin kiinni Matteuksen evankeliumin luvun seitsemäntoista Jeesuksen sanoihin työnantajasta joka antoi palvelijoilleen Rahaa. Kullekin kykynsä mukaan. Siitäpä nousi tietenkin ahdistava kysymys, olenko minä juuri tuo yhden kolikon saanut ja sen multaan kätkenyt, jolta sitten otetaan Jeesuksen tullessa takaisin se viimeinenkin kolikko?

Kuuliaisuus tässäkin on ehkä se avain Sana eli olemmeko Uskolliset Jumalan Sanalle, Jumalan Lupauksille niin kuin nuo Hebrealaiskirjeen uskollisuuden ja kuuliaisuuden esikuvat. Kuuliaiset saavat vain periä Jumalan valtakunnan. Kysymys on siis velvollisuudesta, joka meillä on Jumalan Armon tarjousta kohtaan. Kyse on oikeasta armonjärjestyksestä, josta myös Lestadius kirjoitti ilmeisesti kirjansa kanteen ja ehkä jotakin Hullujen Huonelainen. Siihenkin minun pitäisi hieman perehtyä, kun olemme tässä Ailan kanssa niinkin kovasti tässä Lestadiolaisessa perinteessä kiinni. Ymmärtäisin kuitenkin, että Lestadiuksenkin ajatukset olivat myönteiset Lutheria kohtaan. Lutherille taas tärkein periaate oli Raamattu ensin. Ja sieltä meille nousee aina Kristus Ristiinaulittuna kirkkaimpana valona, Armon aurinkona.

Pitäessämme Jumalan Armosta Jeesuksesta Ristillä kiinni, emme ole turhan kunnian ja maineen perässä tekemässä kuolleita töitä tai julistamassa lakia tai jotain fariseusten hapatusta, sälyttäen taakkoja, ahdistusta ihmisten niskaan, vaan huolehdimme siitä, ettei kukaan jää Jumalan Armosta osattomaksi. Johdattamassa ihmisiä Totuuden se on Kristuksen tuntemiseen

Itse olen kokenut paljon tuskaa, ahdistusta sen tähden, etten ole Jumalan Armoa, Kristusta ymmärtänyt omalle kohdalle jo lapsena, vasta nuorena miehenä alkoi Armon asiat hieman avautua., Vieläkin painiskelen asian kimpussa, Päivittäin pitää mennä Ristille anteeksiantamuksen lähteelle. Siinä minusta riisutaan jopa laiskuus ja tottelemattomuus, siinä Jumala täyttää uudella innolla, Hengellään ja uudistaa minut. Kaikki kunnia tulee näin Hänelle! Itsestäni en oikeastaan voi puristaa mitään, vaikka jotkut näinkin opettavat. Herralta tulee kaikki Hyvä! Ilman Häntä emme voi mitään! Hän kulkee matkassamme, vaikka itse sitä emme huomaisikaan.

RUKOUS(ps51)

Suo meidän kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut. Käännä katseesi pois synneistämme ja pyyhi meistä kaikki pahat tekomme ja tekemättömyytemme.

Jumala, luo meihin puhdas sydän ja uudista meidät, anna vahva henki, into sinun Armon työhösi. Älä karkota meitä kasvojesi edestä, älä ota meiltä pois Pyhää Henkeäsi. Anna meille jälleen pelastuksen riemu ja suo meidän iloiten sinua seurata, niin opetamme tiesi sinusta luopuneille, ja he palaavat sinun luoksesi. Jumala, pelastajamme, päästä meidät verivelasta, niin me riemuiten ylistämme hyvyyttäsi. Herra, Jeesus avaa meidän huulemme, niin suumme julistaa sinun kunniaasi. LAULU 96 voisi olla masentuneelle hyvä kappale tähän lopuksi tai aluksi laulu 118.

perjantai, 7. syyskuu 2018

"Rukoilemalla, että tulisi vettä taivaalta!"

Uutisissa korviini tarttui tuo otsikkoni lause. Kuivuus on eteläisessä Suomessa niin kovaa, että ihmisiä herätellään jo rukoilemaan. Mutta löytyykö tällaisille lauseille vastakaikua  ollenkaan. Ihmistenhän pitäisi tietää, että on olemassa Hyvä Jumala joka vastaa avunhuutoon. Pelkäänpä ettei tätä ihmeellistä ja Hyvää Jumalaa suomalaiset tunne. Monet saattavat huulillaan Jumalaan Sanaa pitää mutta onko sydämessä ollenkaan luottamusta Häneen?

Kristitytkään eivät aina tunne Jumalaansa. Iloinen yllätys mahdollisesti oli sentään uusi Piispa Laajasalo, jonka huulille tuo kaikkivaltiaan nimi Jeesus tuli, mutta onko Hänenkään uskonsa Jeesukseen sillä tasolla, että vesimassat lähtisivät liikkeelle ja suomalaiset näkisivät sateen kuin Jumalan ihmeenä.

Uskonpuutetta varmasti on meillä kaikilla. Sisäistä pimeyttä ja synkkyyttä riittää jaettavaksi kaikilla, mutta uskaltaako kukaan sanoa pilville, että tulkaa tänne ja satakaa vettä Etelä-Suomen järvet täyteen! Tällaista uskoa kun olisi sinapin siemenenkään vertaa Suomen kansalla niin ei olisi pulaa vedestä. Vertaa tätä Jeesuksen sanoihin ja ota todesta.Kaikki voivat rukoilla uskon sadetta ensin itsellensä ja sitten muille! Usko ei ole kenestäkään kaukana vaan se kulkee lähellä.

Jos tuntisimmeJumalan,ja Hänen Sanansa lupaukset ja valtuutukset  Kristuksessa ja itsessämme niin meidän olisi helppo sanoa niillä suuria asioita. Emme tunne itseämme emmekä varsinkaan Jumalaamme. Jos asioita Jumalan tahdon mukaan pyydetään niin silloin ne tapahtuu! Jumala itse antanut itsensä ja avannut salaisuutensa - uskon salaisuudet seurakunnallensa.

Jumalan tahto on ensisijaisesti se, että kaikki ihmiset oppisivat tuntemaan TOTUUDEN, itsensä ja pelastuisivat(vrt.2.Tim 2:4). Kristus Jeesus on TOTUUS - Hänessä kaikki ihmiset tulevat löytämään pelastuksensa ja kaiken tietämisen ja tuntemisen aarteet. Tämän maailman tiedot ja saavutukset ovat tappioita ja pimeyttä, Jumalamme tuntemisen rinnalla. Tästä opetti myös Paavali Filippiläiskirjeen luvussa kolme.

Jumala lupaa sanassaan sadetta kuivan maan päälle. Hän antaa sateen, mutta Hän antaa sateen, joka antaa Elämän jokaiselle, joka turvaa niihin Jumalan Sanan lupauksiin, jotka ihmisille on annettu Kristuksessa. Usko perustuu Jumalan lupauksille. Jumala on voimallinen toteuttamaan Sanansa. Hän seisoo sanojensa takana ja itseasiassa Hän on Jumalan Sana itse. Kun puhutaan Kristuksesta ja kerrotaan Hänestä totuuden eli Hänen itsensä mukaista sanomaa on siinä sanomassa aina läsnä Jumalan Henki, joka saa aikaan muutoksen parempaan suuntaan. Silloin tulee sadetta kaikille kaikella tapaa!

maanantai, 27. elokuu 2018

Raahen Seudun kirjoitus pani minunkin hieman tuohduksiin: Lapsi saakoon kaataa vaikka koko kirkon!

Olinpa kerran yhdessä Jumalan palveluksessa, jossa lapsi pääsi karkuun ja juoksi iloissaan ja riemuissaan kiljuen kohti alttarilla olevaa palmu.puuta - äitinsä juoksi kauhuissaan perässä peläten että kirkkorauha tai alttari tms särkyy, mutta pappipa siihen saarnatessaan tokaisi: " Anna Lapsen juosta, kaatakoon vaikka koko Palmun!"

Kirkkosali ei koskaan ole niin pyhä paikka, että sitä pitäisi lapsilta varjella. Lapsi on Pyhän Hengen temppeli niinkuin jokainen kirkkovieraskin - antaa lasten kopistella menemään kirkossa, mutta pappi voisi aina puhua selkeämmin ja Kristus keskeisemmin Jumalan Sanaa. Artikulointi on aina tietenkin pappiskoulutuksessa hieman huonosti opetettu asia, mutta sitäkin voisivat pastorit opetella, eikä nieleskellä Jumalan sanoja niin ettei niitä vanhukset kuule ja sen laittavat lasten metelöinnin syyksi sitten vaikka vika olikin papin artikuloinnissa. Jotkut eivät tietenkään puhumaan opi koskaan ja sellaisten ei kannata papin virkaan hakeakaan ja eläkkeelle joutavat sanon minä. Ja eläkkeellä olen ollut minäkin jo 24 vuotta, eikä tämä hullumpaa ole. Papin virka on usein todella raskasta ja siitä on hyvä päästä vappaalle - itse en teologina ole edes pappisvihkimystä ottanut.

Ja niille jotka eivät mielestään lasten takia kuulleet mitä pappi puhuu sanon ihan näin teologina, ettette te mitään menettäneet samaa vanhaa puhetta on kuultu jo ihan tarpeeksi. Ehkäpä tulevaisuudessa joku avaa uuden ja taivaallisen puhumisen arkun, josta vanhuksetkin pääsevät ymmärtämään Kristuksen timanttisen salaisuuden: Armon ja anteeksiantamisen! Se on ihanaa tekstiä se!

Armoon ei kuulu antamisella tai muulla tekemisellä ehdollistaminen niinkuin se saattaa tunnustuskirjoissamme joidenkin mielestä lukea. Hyvät työt kuuluvat tunnustuskirjojemme mukaan pyhitykseen, mutta siitä ei saa kukaan ottaa taakkaa itselleen. Fariseusten oppiin emme saa lähteä. Tästä kirkkoherrammekin hieman yritti maalailla saarnassaan suuntaviivoja, mutta sen käsittäminen ja ymmärtäminen on monelle ah niin vaikeaa.  Johanneksen kirje sanoo selvästi että joka tekee vanhurskauden se on Jumalasta syntynyt ja joka tekee synnin on perkeleestä. Sehän on selvästi sanottu. 

Itseäni eniten kirkossamme pelotti se, että katto pian tippuu päähämme. Sen verran olivat seinät jo rapistuneet. Ei ne seinät tietenkään vielä pitäisi tuossa kunnossa olla kun kirkko on ihan vasta remontoitu. Vaan ei kirkko itsessään mikään Pyhän Hengen Temppeli ole vaan Kristus ainoastaan ja Kristuksen ruumis, siinä määrin kuin Pyhä Henki saa ihmiset täyttää. Pyhä Henki saakoon romauttaa vaikka katon päällemme, jos se Hänen tahtonsa on. Silloin ei saarnaamisetkaan enää jatku vaan on lähettävä pihalle saarnaamaan.

Ehkäpä tässä NYT onkin Pyhältä Hengeltä varoitus meille Hänen temppelinsä pyhyydestä. Lapsi on aina äärettömän paljon pyhempi kuin mikään rakennus. Hän on Pyhän Hengen Temppeli tai osa siitä itsestään ja annetaan Hänen riemuita vaikka näissä ajallisissa rapistuvissa rakennuksissamme, ja vaikka katto päähämme tippuisi! Ilo Herrassa on väkevyys, josta meidän tulee nähdä suuri voitto näistä ajallisista peloistamme. Taivaspaikka on varma lapsellekin, koska lapseenkin on asetettu Pyhän Hengen sinetti eli merkki! Risti on Hänenkin pelastuksensa ainut ehto ja siksi pitäisi iloita jokaisen siitä , että lapsi viihtyy kirkossa seurakunnan se on Kristuksen ruumiin, so. Pyhän Hengen todellisen ja ainoan Temppelin läsnäolossa!

Antamisellamme ja teoillamme ei ole mitään merkitystä pelastuksemme suhteen. Jokainen antaa vain sen mukaan kuin Jumala itse vaikuttaa ja iloista antajaa Jumala rakastaa. Ilo Herrassa näkyykin usein siinä, että antaja säteilee onnea ympärilleen saadessaan antaa. Lapsikin! Jumala on Häntä lähellä ja onnemme on juuri tässä. Jumalan valo laitetaan näkyviin eikä vakan alle! Eläkkeelle lähtevä kirkkoherrammekin saarnasi ymmärtääkseni juuri tästä. Kuitenkin me emme laita elämäämme antaessamme niinkuin tuo samarialaisnainen vaan me olemme jo saaneet elämän - uuden elämän, joka on Kristus! Tästä uuden elämän Ilosta, sen kohteesta käsin syntyy tuo tunnustuskirjojemme pyhyys. Kristus pyhittää omansa. Emme anna pyhittyäksemme vaan annamme iloisesta ja hyvästä sydämestä. Lutherkin tästä saarnasi tai lainasi Jeesuksen sanoja usein. Puun hedelmistä tunnetaan itse puukin. Annetaan Kristuksen täyttää ja antaa meille uuden elämän toivo ja ilo, joka on varma! Tästä ilosta käsin syntyy hedelmää! Annetaan Kristuksen loistaa valoansa ja iloitaan siitä! Ja annetaan lasten töpistellä kirkoissa niin, että kattorappaukset ja seinät heläjää!

 

maanantai, 27. elokuu 2018

Tuomion lipsahdusko vaiko tahaton totuus tai ehkä lupaus paremmasta?

Luin tässä aamuni alkuun hieman tätä irti pimeydestä blogiani - lähinnä tuo viimeinen kirjoitus minua hieman askarruttaa ja palaankin siihen. Pieniä virheitä tulee jatkuvasti, pyrin korjaamaan niitä, mutta jotain jätän, kun en tiedä oliko kyseessä virhe - Lähinnä ne virheet, jotka ei ihan ehkä ja mahdollisesti Jumalan sananmukaisia ole tai kalskahtavat hieman askarruttavilta minua kiusaavat ja pyrin niitä oikomaan ja jotain jätän vaikka ne itsestäni virheiltä saattavat vaikuttaa.. Jumalan Sanastakin löytyy varsinkin käännöksistä paikkoja, jotka laittavat hieman ahtaalle oman itsemme. Sana usein tuomitsee meidät eli asettaa meidät todella pienelle paikalle. Jeesuksen sanat aivan Hänen omienkin sanojen mukaan tuomitsee meidät tai saattavat tuomita.

Kuitenkaan Jeesus itse ei tuomitse. Ehkäpä siitä löytyy minunkin ja muidenkin elämään lohdutus. Jeesus sanoo, että Hän ja Isä ovat yhtä. Pyhä Henki tekee meidät kaikki Kristuksessa yhdeksi. Olemme kaikki yhtä ruumista Kristuksessa. Ilman Pyhää Henkeä ei tätä yhteyttä olisi. Vanhan ihmisemme tunnemme kaikki. Se nostaa ajoittain päätä ja pimeyden tuomiot siinä samalla mahdollisesti jopa saatanallisen hengen vaikutuksesta. Meillä ei kuitenkaan ole taistelu verta ja lihaa vastaan - Siksi jokaisen tuomari on Kristus itse. Hän ei meitä tahdo tuomita, koska Hän ymmärtää, minkälaiset voimat meillä itsekullakin on vastassa.

Pimeyttämme me itse emme käsitä emmekä ymmärrä. Jeesus onkin ainoa valo joka voi valaista meidät lähinnä armollaan ja Rakkaudellaan. Jokaisen ihmisen. Ja Hän myös valaisee. Se on Jumalan Sanasta nouseva lupaus, josta yritin edellisessä kirjoituksessani kirjoittaa. Siinä ei ole jossittelulle sijaa, muuta kuin pienenä piikkinä niille, jotka eivät vielä Kristusta ole ottaneet vastaan. Jokaisen ihmisen on tultava parannuksen lähteelle, Kristukseen oman kasteensa kautta. Tunnustettava sairautensa ja löydettävä Kristus omaksi pelastajakseen/parantajakseen(=kreik.soteri) ja valon lähteeksi elämään. Hän ei itse tuomitse. Kasteessa saamme omistaa kokonansa Jumalan anteeksiantamuksen ja Armon.

Pienten matkavikojen ja erehdysten taakan saastan pesusta saamme ehtoollisessa muistutuksen, Kristuksen ruumis ja veri puhdistaa meidät kokonansa niin, että saamme omistaa koko sen perinnön, mikä Jumalan lapselle kuuluu. Uusi iankaikkinen Elämä on Kristuksessa, Kristuksen kautta meitä odottamassa. Tässä toivossa saamme olla varmat. Siitä meille todistaa Kristuksen Sanat!

Te tuomitsette niin kuin ihmiset ainakin, minä en tuomitse ketään. 
 Ja jos tuomitsenkin, minun tuomioni on pätevä, sillä minä en ole yksin, vaan kanssani on Isä, joka on minut lähettänyt. Joh 8: 15-16

 Jeesus huusi kovalla äänellä: "Joka uskoo minuun, ei usko minuun, vaan lähettäjääni.  Joka näkee minut, näkee lähettäjäni.  Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.  Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse.  Joh 12: 44-47

. Mutta minulle on yhdentekevää, ryhdyttekö te tai jokin ihmisten tuomioistuin minua tutkimaan. En itsekään ryhdy tutkimaan itseäni.  Minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua vielä sen perusteella ole todettu syyttömäksi. Minun tuomarini on Herra. Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta. !.Kor 4: 3-5

 

 

lauantai, 25. elokuu 2018

Kristus valaisee kaikki ihmiset!

Länsimaisen ajanlaskun alkupiste on Kristus. Kristityt viettää Sunnuntaita pyhäpäivänä, koska se on Kristuksen ylösnousemus päivä ja uuden elämän alku jokaiselle ihmiselle. Kyse on siis jostain todella suuresta. Jokaiselle ihmiselle Kristus on tuttu asia. Johanneksen evankeliumin alkujakeissa puhutaan Kristuksesta valona joka valaisee kaikki ihmiset. 

Luther pitää Kristusta Ristillä suurimpana valona. Paavalikin viittaa kirjeessään, ettei hän halua tuntea mitään muuta kuin Kristuksen. Kaikki täällä maan päällä oli Hänelle pimeyttä Kristuksen valon rinnalla. Kristus onkin jotain niin ihmeellistä, ettei sitä käsitä ennenkuin on päässyt sisälle siihen sanomaan, jonlka Jumala itse on meille pojassaan lähettänyt. Jumalan Rakkauden ohi ei kukaan ihminen voi kävellä. Sitä ei yksinkertaisesti voi ohittaa! Jumala itse pitää Sanastaan huolta ja antaa valonsa valaista jokaisen ihmisen, joka Hänen puoleensa kääntyy.

Jumalan Sanassaan tarjoamat lupaukset ovat edelleenkin voimassa. Hän armahtaa ja vastaa avun huutoon. Hän pelastaa jokaisen, joka Häntä avukseen huutaa. Kristuksen tähden ja Kristuksessa voimme olla varmat siitä, ettei Jumala meitä hylkää, vaan antaa apunsa. Häneen kannattaa turvata.

Jumalan Apu on ihmeellistä! Meidän Jumalamme on suuri ja ylistettävä. Hän armahtaa. Hän antaa valonsa, Kristuksen valaista kaikki ihmiset! Kristus on valo joka voittaa kaiken pimeyden! Hän on kaikkivaltias auttajamme! Hän on Pelastajamme ja muuta pelastajaa ei ole!