On Sunnuntai 14.6. Aloitin päiväni lukemalla kirjaa " Herran Sanat". Kirja aloitti Jeesuksen rukouksista. Nekin todistavat Hänestä itsestänsä. Aamuni alkoi hyvin Herran Sanaan perehtymällä.

MUTTA - Olen vastahakoinen kirkossa kulkija. Papin poikana olen oppinut inhoamaan kirkonpenkkien kovuutta. Kaikki kirkollinen liturgia on minulle vastenmielistä ja ei pelkästään sen takia, että olen lopen kyllästynyt kankeisiin kaavoihin ja uilkonaiseen messuamiseen, vaan myös sen takia ettei liturgiset kaavat edusta minulle Jumalan rakasta Sanaa vaan ne on ihmismielen väännöksiä ja kankeita sepitelmiä. Korulauseita, joissa ei aina tollkkua ole niinkuin Jumalan itsensä Sanassa.. 

Virret liturgisten kaavojen ja hoilotusten sijaan edustavat minulle usein Jumalan Sanaa, varsinkin silloin kun ne Pyhässä Hengessä kirjoitettuina kertovat Kristuksesta.. Aloitimme laulamalla On meillä Aarre verraton... tuo Pyhä Sana Herran.....Runeberg oli kyllä hieno mies oikea sanaseppo. Kenties hän saiKin sanat suoraan Jumalalta? Sieltähän se kaikki Hyvä tulee. Virteen voi tutustua tarkemmin osoitteessa https://virsikirja.fi/virsi-183-on-meilla-aarre-verraton/   

Evankeliumi teksti kertoo meille myös aarteesta. Pappi oli valinnut Matteuksen tekstin itse luin myös Luukkaan. En muista kumpi teksti kertoi siitä, ettei tule koota aarretta tänne maan päälle vaan taivaaseen. Käännös oli taas väännös niinkuin se usein ihmismielen mukaisesti on. Kreikankieleen perehtyessäni huomasin suuren niukkuuden sanoissa, joka selittää väännöksen pituuden, mutta tärkeää oli tuo kreikankielen inessiivi prepositio tai mikä lie en-ssa. en kristo olisi kristuksessa, mutta kieltosana viittasi itseen eli ettei tule kerätä itseensä aarteita vaan suunnata tuota taivaallista kristusta kohti, näin ymmärtäisin tekstin tarkoittavan. Paavalillekin asia oli hyvin kirkas. Ei Lihan mukaan vaan Hengen!

Monestihan me näitä Lihallisia aarteita haalimme ymmärtämättä hengellisten asioiden päälle mitäään. Hengellisyydestämmekin me väännämme lihallisen eli kunnia asiamme on taivaan portilla se, mitä olemme TEHNEET näiden hengellisten asioiden eteen. Mutta ihminen on aina Liha ja vain Jumala itse on Henki, jota meidän tulisi huutaa avuksemme. Nöyrtyä päivittäin parannukseen tästä lihallisuudestamme ja ojentautua turvaamaan Jumalan Sanaan, joka on meitä niin lähellä, mutta toisaalta niin kaukana. Siihen emme lihallisella käsivarrellamme saa otetta.

ILMAN kRISTUSTA, KUNINGASTAMME, EMME TODELLAKAAN VOI MITÄÄN VAAN MEIDÄN ON PYSYTTÄVÄ PUUSSA KIINNI. HEDELMÄN KASVAMINEN TULEE MEILLE VAIN KRISTUKSELTA, anomisessa, etsimisessä, kolkuttamisen on oltava meille taito laji, jossa meidän itsemme tulee tyhjentyä siitä mikä omaa on. Kaikki tulee kaikikivaltiaalta - Hänen tahtonsa mukaan! Heikkouden löytämisen taito ei synny meihin kuin kovan kasvatustyön tuleksena. Meistä karsitaan omavoimaisuus niin, että Kristus saa sijan elämämme ainoana Kuninkaana.

Saarnaa kuuntelin aikani ja jotenkin koin, ettei pappi ollut oikein valmistellut saarnaansa. Eipä kenties ollut uppouduttu Herran Sanaan syvälle. Eläkeläislomalaisen aika taitaa kulua muissa askareissa niin, ettei synny saarnasta kovinkaan kummoista.Liirumlaarum liturgiaa sekin. kenties vain pelkkää Lakia, kysymyksen muodossa. Oletko saanut jo Aarteen? Vai löytänyt vaiko peräti etsinyt....enpä muista tarkkaan sanamuotoa, mutta jonkinlainen syytös jäi soimaan korviini. Pappi ei paljon kertonut Jeesuksesta itsestänsä. Aarteesta? Hänhän se on Jumalan Sana. Lupaus ja suuri Lahja yhtäaikaa!.

Messussa ehtoolliselle mentiin sitten ottamaan jälleen kerran vastaan osallisuus Jeesukseen, ikuisen Elämän ehdoton lupaus, tämä Jumalan Sanan lupaus tulisi olla meille selviö ja ihmeekseni siinä sitten pappikin jo loppusanoissaan löysi Jeesuksen. Nautimme siis ikuisen elämän lahjan. Aarteen itsensä. Tämä tässä tarkennuksena. Loppu hyvin kaikki hyvin. Herra meistä pitää huolta vaikka ei me aina onnistuta.  

Jäipä hyväksi lopuksi soimaan Runebergin virren loppu. Vakuutuksena meille aarteesta. Kyllä se on meillä se aarre vaikka pappia ei aina uskominen olisikaan...lain julistuksineen, turvamme on Jumalan Sanassa, Jeesuksessa. Antifoni eli psalmi 49 kertoo meille myös Lunastajastamme vaikka vanhaa testamenttia edustaakin. Kristus siellä meille puhuu ihan alkulehdiltä loppuun asti. A ja O.Häneen me turvaamme. Lunastajaamme. HÄN ELÄÄ JA TUO VALON ELI TOIVON! Tulipa tuo antifonikin(Ps 49) luettua aluksi Lunastajasta ja lopuksi laulettiin Runebergin virren loppu:(omat lisäykset punaisella)

jos Sanan suojaan pakenit maailman myrskytessä, niin löysit paikan siunatun, saa sydän(henki) siellä rauhaa, sataman löysit suojatun, ei siellä myrskyt pauhaa. niin puhdistuu myös henkemme Sanassa kirkkahassa ja liikkuvansa tuntee se olossaan oikeassa...Siis kiitos, Armon Jumala, nyt lakkaamatta aivan, kun Sinä meille Sanassa osoitat Tietä taivaan.(Jeesus on Tie)Ken nyt on köyhä, rikas ken Sanasi saatuansa! Sen kalliin Aarteen jokainen saa pitää omanansa(Lahjana).