TÄSSÄ LAULUSEUROIHIN TIISTAILLE 14.1. TEKEMÄNI PUHEENTEKELE - josta jotain jäi pois...

Niin se Joulu meni ja uusi vuosi alkoi. Samalla alkoi tämä puhumisen vuoro lähestyä. Esiintymiskammokin tuntuu vähitellen hiipivän nahkan alle. Viime viikolle jo tarjottiin puhe vuoroa Sanan ja Rukouksen iltaan, mutta se peruuntui. Helpotuksen huokaus pääsi silloin. Huomenna olisi sitten vuorossa lauluseurat.

Luin tässä Joulun jälkeen Watchmann Neen kirjaa Niin Kuin Hän, Vaikea kirja näin hitaalle lukijkalle ja liekö hieman hitaanpuoleinen olen ymmärtämään näitä hengellisiä asioitakin. Ihminen itseasiassa on juuri tätä. Raamattukin sanoo ihminen on Liha - ei se mitään mistään ymmärrä. Ehkäpä näin on, että vain Jumalan Sana Pyhän Hengen avulla ymmärrettynä voi antaa sen todellisen ymmärryksen. Ihmiseen itseensä ei tuo jumalllinen ymmärrys tunnu eikä varmaan tulekaan sitoutua. Jumalan itsensä ajatukset ovat aina korkeammalla kuin ihmisen. Pimeys ei Jumalan valoa käsitä tai onko kyse omistussuhteesta? Ihminen ei voi omistaa Jumalaa. Jumala kylläkin omistaa ihmisen ja pitää Hänestä huolta lupaustensa mukaan.

Ymmärrystä me itse ihmiset kuitenkin aina tavoittelemme. Kunpa ymmärtäisimme kaiken - niinkuin Jumala ymmärtää. Jotenkin vain tuntuu, että ymmärrys on hyvä asia silloin kun on Jumalasta kysymys.Muutamia kohtia piti tuota Neen kirjaa lukea useampaan kertaan, Kirjassa Nee teroittaa meille, kuinka Mooseksen kirjan alku meille kertoo esimerkin omaisesti uskovan kasvamisesta odottamaan Jumalalta enemmän kuin itseltämme. Kaikki tulee Jumalalta on Kristityn elämän pääte piste tai se alkupiste, jota tavoittelemme jumalan trahdon toteutumiseksi omassa elämässämme. Meidän tulee kasvaa puuhun kiinni ennenkuin voimme tuottaa hedelmää. Yritämme itse sitä vastoin tuottaa hedelmää hyvinkin ahkerasti, kiinnittymättä itse puuhun.

Näin jälkeenpäin ajattelisin kirjan opetuksen avautuvan meille, että uskon kuuliaisuus on Jumalallinen ominaisuus, jonka ihminen voi saavuttaa vain luopumalla omista lähtökohdistaan. Jumalan lupauksiin tulisi tarttua kiinni ja odottaa itse Jumalan troteuttavan Sanansa. Kristus löysi uskon kuuliaisuuden vasta Ristin kuolemansa. kautta. Vain pysymällä puussa eli Jumalan Sanassa kiinni, juurtumalla siihen oikein kunnolla voimme kasvaa hedelmää, jonka Jumala itse vaikuttaa. Savenvalaja itse muokkaa savensa  käyttöä varten. Joskus astiat rikotaan, mutta aina säilytetään parermpaa varten. Niissä astioissa Jumala ilmestyy ihan uudella ja hienostuneella tavalla.

Vaikeasti ymmärrettävää minuille Neen kirjassa oli kohta jossa puhuttiin pystytetyistä alttareista ja kaivetuista kaivoista. Aabraham ja Iisak poikkesivat tässä jollakin tavalla toisistaan. Jotenkin kaikki liittyi sitten siihen Sykarin kaivoon, jossa Jeesus tapasi erään naisen ja pyysi Häneltä vettä juodakseen. meillä on puusta veistetty taulukin tilanteesta Marin maalta peräisin. Hebron liittyi asiaan ja Jeesuksella on meille on voiman lähde. Ikuisen nuoruuden lähde. Sitähän ne Karibian merirosvotkin jahtaavat. Ainakin viimeksi. TV.ssä joka ei tarjoa meille Totuutta pisarankaan verran. Näin minusta tuntuu. Ehkä sen verran, että Graalin malja tarinoissa on Jeesuksen ehtoollismalja. Mutta ilman Jumalan Sanaa ei tuolla Maljalla tai edes sen sisällöllä ole mitään arvoa. Turhuuden tavoittelua tämäkin. Moni on rahan ja aarteiden, mammonan tai maineen perässä juoksemalla lävistänyt itsensä monella tuskalla! Minäkin muiden mukana? Samalla viivalla ollaan.

Jeesus on Totuus ja ainut Armon lähde ja Ristiinnaulittuna. Muuta ei meidän tarvi tuntea kuin itsemme tuossa Ristin uhrissa kiinni. Katseet pitäisi olla suunnattuna Jeesukseen eikä itseemme. Tätähän se Neekin opetti.Odottamaan enemmän Jumalalta kuin itseltämme. Abraham on kultaa, Iisak Hopeata ja Jaakob timattia. Aabraham sai lupaukset Jumalalta ja lähti toteuttamaan Jumalan tehtävää. Iisak sai kaiken lahjaksi. Jaakob kasvatettiin luopumaan omastaan ja odottamaan kaiken Jumalalta. Hänet tehtiin heikoksi niin, että Jumala sai enemmän sijaa Hänen elämänsä ainoana hallitsijana. Näin uskomme isät kasvoivat Jumalan koulussa. Jumala meitäkin kasvattaa. Kohti Kristuksen kaltaisuutta. Kuuliaisuutta. Uskosta uskoon.

Paavalin teksteistä nousee mieleen kehoituksen sanat huolehtikaa ettei kukaan jää Jumalan Armosta osattomaksi. Puheitten ja tällaisten jakamisten ja "heittäytymisten" SYVIN TARKOITUS ON, ETTÄ JUMALAN ARMO KRISTUKSESSA JEESUKSESSA KIRKASTUISI IHMISELLE IHAN HENKILÖKOHTAISESTI. jumala iotse pitää huolen meidän asioistamme. Ei meidän tarvitse tästä lihastamme puristaa Jumalan tahdon toteutumista omaan elämäämme! On opittava elämään Armosta käsin!

TÄMÄN VIIKON TEKSTIT PUHUVAT MEILLE KASTEESTA. IHMISEN PELASTUKSEEN RIITTÄÄ SE ETTÄ HÄNEN PUOLESTAAN ON JOKU VUODATTANUT VERENSÄ, KUOLLUT HÄNEN SIJASTAAN. SAMOIN HÄNEN HAAVOISSAAN IHMINEN LÖYTÄÄ KAIKENLAISISTA SAIRAUKSISTA PARANTUMISEN. Kaikki tulee lahjana niinkuin Iisakille. MEIDÄT ON KASTETTU KRISTUKSEN KUOLEMAAN. JOS ON JOKU JÄÄNYT KASTETTA VAILLE NIIN JUMALA ON SENKIN SUURESSA HYVYYDESSÄÄN, KRISTUKSESSA SUORITTANUT IHMISTEN PUOLESTA. NÄIN ON KAIKKI LAKI TÄYTETTY. Ihmisen itsensä suoritukset ovat aina lihallisia pelastautumisyrityksiä, jotta me armon ansaitsisimme! Me ihmiset tässä armon kerjäläisyydessämme olemme toinen toisellemme useimmiten pelkästään  lakina, jakamassa kaikenlaisia Chippoletteja, taivaan tielle esteeksi. Kristuksen kautta taivas on kuitenkin avoin kaikille. Joka syntinsä hylkää saa armon!

Tunnustuskitojemme historiassa tärkein asia mistä yritettiin huolehtia oli, ettei vain kukaan ajattelisi että Armo tulisi jotenkin ansioista käsin. Näin maailma ajattelee vieläkin. Reformaatio eli ihmisten uudistus ei ole päässyt oikein vieläkään etenemään. Papitkin saarnoissaan jatkuvasti eksyvät ratkaisukristillisiin lauseisiin. Ihmisille asetetaan suuria vaatimuksia, joita ihminen ei itsestään käsin pysty toteuttamaan. Kuten esimerkiksi on uskon kanssa. Uskon vaatimus, ennenkuin Jumala voi armahtaa tuntuu olevan monelle papeille se tärkein asia maailmassa ja kuitenkaan he itse eivät tunne Jeesusta eli Jumalan Rakkautta itseään. Ilman Pyhää Henkeähän ei näitä asioita voi käsitää eli inhimillisesti ottaen kirkoissamme saarnataan juuri niinkuin saarnataan. Maailman kovinta lakia. Ilman uskoa mennään helvettiin.

MUTTA ASIAT ON TOISIN: Jumalan Rakkauden lupaus on Jeesuksessa kaikille voimassa. Uskosta osatonkin voi tulla sakramenttien eli Jumalan Sanan yhteyteen. Pyhä Henki saa näissä aikaan uskon, silloin kun Jumalan Sanaa puhtaasti saarnataan. Kasteessamme saamme omistaa koko pelastuksemme. Siinä meidät tuodaan Kristuksen ristille, Kuolemaan pois omasta itsestämme ja saamme uuden nimen, uuden identiteetin. Tulemme Jumalan lapsiksi ja tähän yhteyteen saa päivittäin palata! Ja tuleekin palata. ( lisäys puheeseen: Sakramentti on sakramentti eli Jumalan Sana, Kristus itse silloin kun se/hänet vastaanotetaan eli kuullaan kokonaisvaltaisesti - saa aikaan uskon. pelkkä toimitus ilman Kristusta ei saa aikaan mitään ei  pelastusta, siksi se on meille asetettu, että muistaisimme Kristuksen, ainoan pelastajamme! Usko tulee Kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan Sanan kautta, Room 10:17   Gal 3.2-5 Kristus, sana vaikuttaa uskon! Apt 3:16 Kol 2:12 Jaak 2:20-22 Matt 7:21, 12_50 , 28:19 Luuk 3:8 Joh 5:17-23, 8:38-40, 10:25. 37, 14:12-16)

KASTE ON PYHÄN HENGEN KASTE. Näin sanoi pappi Lappajärvellä viime sunnuntaina. Ja oikein sanoikin. Autossa palatessamme kotiin Lappajärveltä ky,seli vaimoni sitä, että mitä se on kun Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä. Puhuin paljon käsittämättä oikein itsekään mitä tuli sanottua. Tärkein ajatus, joka jäi sanoista mieleen on se, tosiasia, että Kristillinen kaste ei ole ihmisen työ vaan Jumalan - silloin on kyse Pyhän Hengen kasteesta. Jeesus ja Pyhä Henki ovat yhtä. Kolminaisuus on läsnä kasteessa. Ihminen on itseasiassa vain välikappaleena, Kristuksen ruumiin, seurakunnan edustajana)vrt.ed lisäyksen raamatunkohdat). Nimi joka lausutaan meidän elämämme ylläpitäjäksi ja vaalijaksi on meidän vanhurskautemme eli Jeesus itse. Jumalan vanhurskaus. Palaamalla kasteemme armoon palaamme Jumalan armolliseen syliin. Hän pitää meistä huolta ja toimii kaikessa vaikuttajana niin, ettemme elä enää omaa elämäämme vaan Kristus elää meissä. Ristin Jumala on meidän elämämme ja kuolemassakin ainut turva. Monet ovat tehneet elämässään hirmuloikkia, sinne ja tänne ja aivan turhaan. Nekin on Jumalan työtä kaikessa turhuudessaan meidän kasvatukseksemme, ns.murtamiseksemme. Useimmiten kunnia asioista tulee meille häpeä ja päinvastoinkin joskus käy. Parempi näin. Armon varassa olemme näin kaikki samalla viivalla, niinkuin sen roomalaiskirjeen toinen luku sanoo. Lain edessä meidät aina Laki tuomitsee. jotta Armo tulisi meille rakkaammaaksi. Lain tehtävä on aina ajaa meidät Kristuksen luo, sillä lain toteuttajiksi ilman Kristusta ei meistä ole.

Loppujen lopuksi kaikki ihmiset ovat ja tulevat samalle viivalle saman puun varaan. Se on Jumalan tahto ja Jumalan tahto tapahtui jo 2000 vuotta sitten. Silloin tapahtui pelastustyö vaikka Amerikan suorituskristilliset piirit hieman toista julistaakin...ajoittain. Olemme saman Armon varassa ja kukaan ei ole toistaan parempi eikä huonompi. Paavali julisti sen tosiasia, että kaikki tulee Jumalalta. Hänessä me elämme ja olemme. Näin lopun aikana syntyy ja on jo suuri hätä ihmisillä. Hätä, jossa kysellään minne minä joudun: "Ihanko Helvettiin asti?". Onko minun elämääni pelastuksen mahdollisuutta tarjolla ollenkaan. Pelastajan lupaus on edelleenkin voimassa: Huuda Herraa Jeesusta avuksesi niin sinä pelastut! Kasteessamme on lupaus Jeesuksesta, pelastuksestamme ja myös ehtoollisessa saamme vahvistuksen/ muistutuksen asialle:

" Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää.  Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä.  Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö.  Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti." " Joh 6: 53-56. vrt.1.Kor 11:24-29

Herraa on avuksi huudettu jo Raamatun alkulehdiltä alkaen. Ihmisessä on Jumalan jo luomistyössä asetetu Henki, joka on tullut meihin tekemään meidät eläviksi ja vapaiksi. Yhteys tähän Henkeen on syntiinlaakeemuksen seurauksena katkennut. Häpeästämme meillä on pääsy, joka on uudestisyntymisessämme kasteessa meille jokaiselle tarjottu. Perintöosa. Me olemme näin Jumalan lapsia Kristuksessa jokainen.

Moni vain on unohtanut tämän perillisen oikeuden. siksi on hyvä palata kasteen ihmeelliseen Armoon, Kristuksen syliin, kokonaisbaltaisesti, syntinsä tunnustaen, Taivaallisen Isämme lapseksi, huutaa Herraa avuksi ja täyttyä näin Hengellä. Herra itse lähettää meille avun, joka tulee ylhäältä! Tätä on uudestisyntyminen. Jumala itse lähettää Henkensä meille avuksi ja puolestapuhujaksi, kasteen Armossa, anteeksiantamuksen kasteena. Hän kastaa.parantaa ja telee uudeksi, kokonaan.

Avuttomuudessani minäkin menen huomenna puhumaan Hyvästä Jumalastamme, Kristuksesta, jotta Herra itse saisi täyttää ja auttaa. Ilman Hänen apuaan en minä mitään voi! Turhia ovat Sanani omilta huulilta ammenettuna, mutta kun Herra itse tulee avukseni, voimakseni, niin silloin on Armoa jaossa kaikille! Kukaan ei voi jäädä ilman Armon osallisuutta, kun on Herrasta kysymys. Hänestä me puhumme. Jumalan ihmeellisestä Rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan. Joh 3:16