Jeesus varoitti opetuslapsia fariseusten hapatuksesta. Monikaan ei varmaan ole ajatelleet syvemmälti, mitä on fariseusten hapatus. Itsekin sitä olen miettinyt ja ensimmäinen ajatus on tietenkin tämä ulkokultaisuus, joka papin perheen yhtenä poikana kuudesta sain kokea eräänlaisena kulissien pitämisenä. Papin poikana ei saanut kulkea näissä maailman riennoissa. Viina, tanssi ja kauniit naiset olivat kiellettyjä. Toisaalta se oli varmasti hyvää kristillistä ja poika perheessä terveellistä kasvatusta.

Ehkä fariseuksilla kuitenkin oli jotakin muuta hapatusta, joka hapattaa koko taikinan niin sanotusti. Tuo fariseusten hapattama taikina oli juutalainen sukukunta Kristuksen aikaan. Sukukunta joka naulitsi oman Herransa ja ainoan kuninkaansa Ristille. Tosiasia on kuitenkin, että fariseus asuu meissä kaikissa. Itsekin naulitsemme Kristuksen ristille jopa päivittäin ryhtyessämme fariseusten hapatukseen eli harrastamaan ansiota, ulkokultaisuutta Jumalan edessä. Jumalalle kelpaa ainoastaan Kristus ristillä ja siinä on se puhdas kulta, joka kelpaa Jumalalle ja siihen on meidän jäätävä.

On kyse Lihasta(kreik.sarks), jota ihminen on ulkonaisen olemuksensa puolesta kokonaan. Ihmisen sisikuntakin, osana tuota Lihaa, on kokonansa Fariseus, kristillisen sanoman kannalta. Ihminen kelpaa näin Jumalalle vain anteeksiantamuksen eli Kristuksen ristinkuoleman kautta. Monesti me peittelemme omia erehdyksiämme ja vajavaisuuttamme korostaen omaa oikeassaolemista, jopa valehteleminenkin on yksi keino välttää maineen menetys. Ihmisenä me kuitenkin olemme aina Jumalan armoa vailla. Olemme syntisiä ja varsin erehtyviä. Päivittäin meidän on palattava Kristuksen turviin. Onneksemme meillä on aina pakopaikka ja turvalinna. Kristus ristillä tulee kristityllä olla aina silmiensä edessä. Itsestämme, kun me itseämme katselemme, ei paljastu muuta kuin pimeyttä. Jos jotain hyvääkin meistä löytyy niin siitä kuuluu kunnia luojallemme, joka ei meistä kenestäkään ole kaukana.

Fariseusten opissa oli jotain, josta pitäisi päästä eroon. tuo oppi oli hapatusta, tuomiota, joka tarttui niin helposti ja hapatti koko taikinnan. Väitänkin, että näitä hapatettuja taikinoita onkin yhteiskuntamme täynnä. Tässä ajassa tällaista hapatusta, tuomareita ja tuomitsijoita on esillä hyvin paljon. Hengellisellä ihmisellä ei saisi olla mitään tekemistä tuollaisten oppirakennelmien kanssa, jossa ihminen on aina  kärsijänä.. Jeesus varoitti opetuslapsia juuri tästä. Fariseusten oppi ei perustunut Jumalan hyvyydelle vaan Fariseusten Jumala oli Julma ja rankaisi jokaista heidän lainrikkomuksistaan. Lain edessä piti Fariseuksen olla täydellinen ja tätä täydellisyyttä he vaativat myös muilta, kuitenkaan itse sitä saavuttamatta. Sydämeltään he olivat täynnä kaikenlaista saastutusta, laittomuutta. Valo jota he mielestään levittivät ympärilleen olikin pimeyttä.

Tällaisesta pimeyden opista Jeesus varoitti. Tällaisia opettajia me kuitenkin olemme - Lihamme puolesta. Vaadimme jatkuvasti täydellisyyttä ulkonaisesti ensin itseltämme ja sitten toisilta. Sisin jää kuitenkin pimeyden valtaan. Armahtaa me emme osaa. Siksi me tarvitsemme Kristusta päivittäin. Jumalan Armon jakaminen toinen toisellemme ei ole helppo juttu. Itseänsäkin pitäisi osata armahtaa ja myös toisia. Kunpa se valo, mikä minusta lähtee ei olisi pimeyttä! Tätä meidän tulisi rukoilla. Osatapa olla ihminen toiselle. Armollinen. 

Onneksemme itsestämme meidän ei armollisuutta tarvitse puristaa. Tämän oman lihamme puolesta jäämme aina ristin varaan. Saamme iloita siitä, että Jumalamme on läsnä tässä ajassa ja meissäkin Hän vaikuttaa Henkensä kautta. Ei meidän tarvitse olla oman pimeytemme eli oman farisealaisen lihamme varassa, vaan olemme täysin Jumalalamme eli Kristuksen varassa. Hengen täyteydessä saamme Valon eli Kristuksen lapsina loistaa täällä pimeyden keskellä. Kristus on valo ja tätä valoa saamme olla jakamassa. Kristus on meitä varten. Iloitaan Herrassa. Kristuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän on kaikkivaltias! Hän on auttajamme ja Häneen me luotamme, emme itseemme, niinkuin tämä maailma luottaa omassa farisealaisessa opissaan, pimeydessään. Ihminen itsessään ei ole hyvä vaan aina altis eksymään ja täynnä pahuuden siemeniä, valhetta, pimeyttä ja fariseusta itseään.

 Joh 3:2-22

" Nikodeemus tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan." 
 
Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."   Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?"  Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.  Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä.  Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.' Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita. "   "Miten tämä kaikki on mahdollista?" Nikodemos kysyi.  Jeesus vastasi: "Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä?  Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme.  Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika. Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava,  jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.  Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.  Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta!"