Pidin jo toisen puheeni sunnuntaina viikon sisään. Tiistaina kirkkotekstejä tutkiskellen samaistuin lepratautiseen mieheen, joka tuli kiittämään Kristusta parantumisestaan. Koin jotenkin samankaltaisuutta tuon spitaalitaudin eli lepran runteleman miehen kanssa. On hirveätä joutua yhteiskunnassa eristettyyn asemaan. Nykyajan lepratautisia olemme me mielenterveyskuntoutujat, työkyvyttömyyseläkeläiset, joille ei oikein löydy enää paikkaa yhteiskunnassa. Työelämään takaisinpalaaminen ei onnistu ja ihminen jää kotiinsa eristettyyn asemaan. Asenteet mielenterveyspotilaita kohtaan ovat kuin lepratautisia kohdatessa. Maailman ajassa liikkuu nytkin huhuja, jopa tutkimuksia siitä, kuinka mielenterveysongelmaiset sairastuttavat perheensä ja työpaikoilla he saastuttavat ilmapiirin levittäen ympärilleen masennusta. Ilo loppuu ja pimeys leviää mielenterveysongelmaisen kanssa. Helppo on ongelmallinen ihminen jättää oman onnensa varaan mädäntymään omaan kuoppaansa. Helppo hänestä on päästä eroon.

Raamatun lepratautisella oli toinenkin ongelma, jonka takia häntä hyljeksittiin ja siihenkin ongelmaan on helppo näin tällaisella PH:lla leimattuna kristittynä samaistua. Tautinsa lisäksi hän oli samarialainen, ns.allogeeni eli muukalainen ja varmasti juutalaiset  geenit, Jumalan kansan omat  lepra-tautiset häntäkin hyljeksivät niin, että ei oikein ollut minkäänlaista kaveriporukkaa kehen tukeutua. Itse olen tautieni kanssa vielä kristitty ja koen, etten oikein kelpaa minäkään mihinkään yhteyteen. Siksipä on suuri Ilonaihe sekä tuolle lepratautiselle, että minulle, ettei Jeesus meitä hylkää, Häneen voi aina turvata. Hän on suuri Ilon ja kiitoksen aihe ja Suuri sellainen. Hän tuo pimeyteeni valon. Hän on valo. Uskonpa että yhteiskunnassamme tällaisia itsensä"lepra-tautisiksi kokevia on paljon. Heidän elämäänsä tahdon olla valoa ja iloa jakamassa, Jumalan Sanasta valoa ammentamassa- Jeesus itseasiassa on tämöä Jumalan Sana, lohdutus ja apu meille lepratautisille! Jumala antaa arvottomallekin erinomaisen arvon.

Toisessa puheessani eli eilen siionin lauluseuroissa viittasin olevani kuin Pommineuroosin saanut ensimmäisessä maailmansodassa. Pommien sateessa monet sotasankarit muuttuivat rintamakarkureiksi ja heidät ammuttiin kuoppiinsa monesti ilman minkäänlaista oikeudenmukaisuus ajattelua. Itseäni oli pyydetty 80-luvun yhdessä hengellisessä tilaisuudessa puhumaan uskosta, mutta en kokenut silloin olevani uskossa ollenkaan. Uskosta puhuminen ihmisten edessä on vaikea asia muutenkin ja varsinkaan, jos ei koe mitenkään olevansa uskossa ja ei tiedä siitä mitä todellisuudessa usko on ja onkokaan sellaista edes olemassa, niin eiköhän siinä tule pommineuroosi kaikenlaista esiintymistä kohtaan. Harjoitteluaikana opettajakokelaana kärsin tästä pommi-eli esiintymis-pakoneuroosista ja vielä näin kymmenien vuosienkin jälkeen tämä vaiva ajoittain minut saa pieneen rajatila-tilaan eli ahdistusta se tuottaa. Joskus huomaan puhetta valmistellessani kulkevani edestakaisin ilman määränpäätä. Hämäräksi menee Heikin hommat ajottain.

Koin vaikeita psykooseja pommineuroosiini liittyen 80-luvun puoliväliin asti, Jo ennen tätä löysin uskoni ensiaskeleet, eräässä Pro Fiden konsertissa, jossa Juha Kela todisti Raamatun Sanaan tukeutuen, että Kolkuttavalle avataan, etsivä löytää ja anova saa. Sana tuli silloin ensi kerran sydämelle. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan Sanan kautta. Aloin lukea tuon konsertin jälkeen todella paljon Jumalan Sanaa eli Raamattua etsien Kristusta, valoa elämääni sieltä. Aikaisemmin olin ollut eräänlainen ufo-uskova kaikenlaisiin filosofioihin helposti johdettavaissa. Otin nyt Jumalan Sanan todesta ja rukoilin sairaalan sängyllä syntini anteeksi. Ja Jumalan eli Raamatun lupauksen mukaan uskoin sen, mitä pyysin. Tippa tuli silloin linssiin. Vapautusta toi Sanansa kautta Vapahtaja itse erään ystävän kautta juuri tähän hetkeen hänen kehoittaessaan lukemaan Risto Santalan kirjan Savesta Astiaksi ja sitä luinkin ahkerasti. Jumalan työ minun kohdallani oli alkanut jo varmasti kotoani, mutta nyt koin jo että Jumala on mukana kaikessa. Saan luottaa Häneen. Jumala on kuin savenvalaja ja savenvalajalla on käyttöä vielä särkyneillekin astioille. Niistä tehdään arvokkaimmat astiat.

Eero Junkaalan puhetta kuuntelimme elämäni sulostuttajan kanssa automatkalla tullessamme lauluseuroihin sunnuntaina. Junkkaala viittasi samaiseen raamatuntekstiin, jota olin jo viikolla mietiskellyt tähän tilaisuuteen valmistautuessani. Puhetta tähän liittyen en kyllä ollut saanut kuin hääppöisesti riipusteltua lyijykynällä paperille. Enimmäkseen laiskuus voitti tai saatanalliset voimat jylkäsivät Jumalamme lähettämänä. Ja sitäkään mitä sanoin en muista kovinkaan tarkkaan. Ajatukjsenani oli puhua rukouksen edellytyksistä, joka nyt itseasiassa on ihan turhaa puhetta. Jumala itse nimittäin on aina kaikessa rukouksessa mukana, silloin kun on totisesta rukoilijasta kysymys.

Tärkeintä Jumalan eteen tullessa on aina muistaa Jumalamme Hyvyys. Joh 3 16 -on raamatunkohta joka kaikille on tuttu, mutta muistaako kukaan sitä mistä Jeesus puhui ennen tuota. Hän viittasi juutalaisen kansan erämaavaellukseen, jolloin Mooses kohotti vaskikäärmeen sauvan nokkaan, niin että kansa pelastui Käärmeiden pistoksilta aina NOSTAESSAAN KATSEENSA POIS KÄÄRMEISTÄ JA katsoessaan kohti vaskikäärmettä. Tämä on esikuvallista. Samalla tavalla jumala on HYVYYDESSÄÄN antanut meille Kristuksen, jotta meillä olisi voima syntiä ja saataisuutta, PIMEYTTÄ, vastaan. Katsoessamme Kristukseen meillä on vapaus. Tähän samaan Kristukseen kehotti Paavalikin Galatalaisia katsomaan.

Niin on Jumala maailmaa Rakastanut ettei yksikään joka Hänessä(en) uskoo hukkuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Jotta sinä voisit uskoa sinun tulee tuntea Kristus ja Kristuksen tulee tuntea sinut!! Ensimmäisen korinttolaiskirjeen mukaan maailma ei opi tuntemaan Kristusta oman viisautensa mukaan vaan Jumala on päättänyt saarnata maailmalle "hölynpölyä" eli ristiinnaulittua Kristusta. Kristus on nimittäin tälle maailmalle hulluutta, mutta se on Jumalan Viisaus, joka on asettettu olemaan jo maailman alusta asti. Kukaan ei opi tuintyemaan Jumalaa, jos ei Jumala itse vedä voimallaan, eli Ristinkuolemassa tapahtuvalla syntiemme anteeksiantamuksella.

Minäkään en oppinut Jumalaamme tuntemaan vaikka kovasti sitä yritin kaikkinaisessa UFO-uskoisuudessani. Jumalan tuntemus eli oppi Jumalastamme Kristuksesta syntyi minuun vasta syntien anteeksiantamuksen kautta. Ristinkuolemassa saadaan synnit anteeksi. Tähän olen oppinut ja sen on opettanut Jumala itse. Galatalaiskirjeen alussakin se todetaan Paavalin sanoin:

"Teen teille selväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen. 
 Enhän minä ole sitä ihmisiltä saanutkaan, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle." Gal 1:11-12

Kristusta, Jumalaamme emme opi tuntemaan muuta kuin syntiemme tunnustamisessa ja anteeksiantamuksessa, Ristillä. Siinä Hänen päällekirjoituksessaan on Risto Santalankin mukaan meille viesti, josta minäkin silloin nuorempana miehenä opin Kristuksen tuntemaan, Siinä roikkui meidän kuninkaamme ja Jumalamme ihmisten teurastamana häpeä paalussa. Hebrean alkukielen ensimmäisitä konsonanteista nimittäin muodostui päälle kitjoituksen sanat JHWH eli lausumaton Jumalan nimi, joka korvattiin vanhassa testamentissa hebreaksi juutalaisten lukiessa adonai- eli Herra sanalla. Tätä Herra sanaa Kyrie on kreikankielinen vanhatestamentti maailman vanhin käännös ja maailman vanhin jo 200-luvulta ennen kristusta säilynyt kreikankielinen septuaginta täynnä. Tätä samaa Herra eli kyrie sanaa käyttivät myös Uuden testamentin kirjoittajat. Historioitsijatkin kirjoittavat alkuseurakunnan Kristityistä, että he pallvoivat Kristusta Jumalanaan.

Monet eivät jumalaansa tunne ja kulkevat sen vuoksi Ristin ohi. Vain sairaat tarvitsevat parantajaa sanoi Kristus. Kristuksen omat hänet hylkäsivät, mutta aina on mahdollisuus palata takaisin. Jumalan suunnitelma omaa kansaansa varten toteutuu ajallaan. Kristuksessa, Hänen sydämellään on paikka Jumalan omaisuuskansalle. Juutalaista odottaa siunaus siinä kuin pakanaakin. Kristuksen verellä pesty kansa ei enää tunne rajoja ihmisten välillä vaan on vapaa kaikista rajoistaan. Sitä johdattaa itse Jumala Kristuksessa ja Kristuksen kautta! Töäyttäköön Herramme meitä Hengellään ja Rakkaudellaan! Armoa kaikille