Muistanpa joskus Meltauksessa kylän ainoassa kaupassa nähneeni purukumipakkauksen lasin takana jonkinlaisessa raossa. Sitä en sitten muista, kuinka se kyseenalainen purukumi päätyi minun suuhuni. Antoiko kauppias sen, vai olinko itse ottanut, tämä jäi arvoitukseksi. Kotona jäin sitten kuitenkin kiinni purukumivarkaudesta, kun suustani löytyi purukumi. Selitystä ei tietenkään pikku-Heikillä ollut, miten purkka suuhuni joutui, enkä sitä muista enää, ikääkin on jo nyt yli kymmenen kertaa enemmän. Sitäkään en muista sainko piiskaa, mutta maine siinä meni ja jonkinlaisen vamman tuo kokemus on sisikuntaan tehnyt. Häpeä? Purukumia kuluu hieman liikaakin nykyään. Rahalla ostettuna kylläkin, mutta aina se mietityttää, että onkohan tuo rahakaan edes omaani.

 

Tuo kyseenlainen karkkikauppareissuni tuli mieleeni, kun viime viikonlopun saarnassa viittasi puhuja Raamatun tekstin olevan niin täynnä karkkia, ettei tiedä mistä oikein puhuisi. Olo oli kuin karkkikaupassa. Ehkäpä tuo sana oli hieman väärinvalittu tällaisen purukumivarkaan korvissa. Tai sitten ihan oikein. Oikeastaan näin inhimilliseltä kannalta, kun Jumalan Sanasta on kysymys, niin pitäisi puhua "pässin lihasta" - niin on vaikeasti ymmärrettävää tuo Jumalan Sana ihmiselle. 

Tarvitaan taivaallista tuulta, armolahjaa, ja kunnon pureskelua, jotta tuo Jumalan Sanan aarre, "pässin liha" meille avautuisi makeana ja suloisena. Ei se karkkia ole kaikille. Ei ainakaan heti, jos ei sitten itse Jumalan Henki tartu kuulijan ymmärrykseen ja kirkasta asiaa. Maku saattaa silloin muuttua. Paavalin mukaan kristillinen sanoma on kuin kuoleman löyhkä niille, jotka ovat kadotukseen menossa. 

Uskon kuitenkin Raamatun lupaukseen, että jokaisella on mahdollisuus haistaa ja maistaa tuo ihana tuoksu, joka Kristuksen Armon Sanasta lähtee! Pilaantuneen pässin lihan sijaan "suussamme" tai oikeastaan sisikunnassamme saattaa ruveta maistumaan ikuisen elämän leipä, karkki joka on parasta, mitä ihminen tässä ajassa voi kohdata! Paavalin mukaan Jumalan tahto on, että jokainen ihminen saisi oppia tuntemaan Pelastajansa. Ja Jumalan tahdon toteutumista me rukoilemme jokaisen ihmisen kohdalle!

Armosta ei saa ketään jättää osattomaksi, ettei mikään katkeruuden siemen pesi seurakuntaan. Näin Hebrealaiskirje meille todistaa. Vanhempien pitää muistaa, ettei lapsia saa yllyttää vihaan, vaan heille tulisi armoa ja anteeksiantamusta julistaa. Tästähän on kysymys myös karkkikauppatekstissämme. Tätä armoa julisti myös saarnaaja- Laurimme kirkossa. Jokainen kuulija on tekstin päähenkilö, jolle kuuluu tuo anteeksiantamuksen sanoma.

Minäkin saan "karkkikauppavarkaana" kokea olevani armosta osallinen, Kun taivaallinen Isämme, Jeesuksessa ja Jeesuksen kautta, sanoo jokaiselle kuulijalle eli juuri minulle: "Poikani, Sinun syntisi annetaan anteeksi!" Siinä ehkä tekstin ydin ymmärtääkseni eläkkeelle siirtyneen Lauri Haapalan mukaan. Hyvin se osui kohdalleen pienen märehdinnän jälkeen.

Itse löydän tekstistä myös tuon taivaallisen Isämme, Kristuksen eli Messiaan todistuksen itsestään. Hän puhuttelee ihmistä Pojakseen ja toteaa itsestään, että "Ihmisen Pojalla"(viittaus Messiaaseen eli itseensä) on valta antaa synnit anteeksi. Tällainenhan ei juutalaiselle kirjanoppineille tekstimme mukaan(alla) sopinut, Tehdä nyt itsensä Jumalan vertaiseksi. Näin Markuksen evankeliumistakin on löydettävissä tuo ajatus, joka löytyy myös Johanneksen evankeliumista. Poika ja Isä ovat yksi. Näin on myös juutalaisen uskon mukaan. Taivaallinen Isämme on kaikkivaltias. Kristuksen kaikkivaltius on tätä! Tästä meidän Raamattumme todistaa kautta linjan, Messiaasta joka alusta, loppuun osallistuu kaikkeen, Jumalan Sanasta!

On olemassa vain yksi Jumala, joka on meille ilmestynyt historiassa moninaisilla tavoilla. Tämä Jumala ilmoittaa ottavansa kuninkuuden ja vallan ja muuta Jumalaa ei ole. Jumalan tapa kirkastaa itsensä perustuu Kristuksen ylösnousemukseen ja voittoon kuolemasta. Jumalan perustavanlaatuinen tapa onkin ihmisviisauden sijaan saarnata hullutusta ja näin pyyhkäistä matto alta jokaiselta vastaanväittäjältä. Jumalan viisaus on näin suurempi kuin kenenkään ihmisen.

Keskeisesti näistä Jumalan ilmestymisen tavoista on erotettavissa kolme "persoonaa", joka kreikan kielen teatteri sanastossa tarkoitti naamaria, jolloin yksi henkilö saattoi näytelmän aikana esittää useampaa hahmoa. Kristillisen yleisen yhteisymmärryksen mukaan kolmiyhteinen Jumala on aina yksi Jumala, joka historiassa meille on ilmestynyt ja ilmoittanut itsensä ennenkaikkea pojassaan, Jeesuksessa. Näin Isän, Pojan, ja Pyhän Hengen nimi on Jeesus. Eikä ole ainakaan Lutherin mukaan yhtään väärin kastaa ihminen Jeesuksen nimessä kuin ei myöskään Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Uuden testametin kastaminen tapahtuikin Jeesuksen nimessä(Apt 2:38, 8:16, 9:15-18, 19:5-6) Kasteeseen liittyi aina Pyhän Hengen lahja. Ilman Pyhää Henkeä ihminen ei voi ymmärtää Jeesuksen merkitystä oman elämänsä pelastajana. Kristuksessa, Jeesuksen nimessä, meille avautuu ikuisen elämän lahja.

Luther sanookin eräässä yhteydessä, että joka toisin väittää niin tällainen väittäjä on harhaoppinen. Ja näin pahassa harhassa moni kulkeekin tuntematta omaa Jumalaansa ja kuningastaan. Taivaallista Isäämme emme opi tuntemaan muuta kuin pojassaan, Kristuksessa Jeesuksessa ja Hänetkin vain Ristin kuoleman kautta, Armosta käsin, sillä vain sairaat tarvitsevat parantajaa eli anteeksiantamuksessa näemme taivaallisen Isämme Rakkauden. Ristiin katsoessamme. Muuta pelastus- ja parantumistietä ei ihmiselle ole annettu! Se on ihana tie ja parasta karkkia suorastaan kestopurkkaa, jossa maku säilyy ja paranee jatkuvasti!

Evankeliumi

Mark. 2: 1–12

Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”
    Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: ”Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: ”Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” - hän puhui nyt halvaantuneelle - ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”