Elokuun alkupuoli on nyt juhlittu ja kaakut syöty. 60 vuotta tuli täyteen ja lahjat olivat moninaiset. Kiitoksia kaikille, jotka minua ovat muistaneet, joko jollakin lahjalla, kortilla tai edes jotenkin. Onhan se kiva saada jonkinlainen muisto olemassaolostaan ja jokseenkin tarpeellisia kaikki muistamiset ovat olleet. Ihan tässä tuntuu nuortuvansa niin, että toisen mokomankin kuusikymmentä vuotta haluaisin elää vielä, jHs.

Tärkeintä elämänpolun varrella on kuitenkin aina muistaa luojaansa ja varsinkin nuorena jo kannattaa ottaa yhteys yläkerran Herraan. Hänelle kuuluu kiitos kaikesta. Ystävistä, sukulaisista ja varsinkin omasta vaimosta ja lapsista. Taivaallisella Isällämme on kaikkivalta ottaa pois oman elämänsä polunkulkija ja vaikka syöstä syntisparka helvettiinkin asti. Kristuksessa on meillä kuitenkin kaikilla uusi toivo paremmasta. Olemme Hänessä luotuja taivaspolkua varten. Hänen kauttaan on uusi mahdollisuus löytää se oikea Tie, jolta kulkija ei horju ja eksy.  Varma perustus on Jumalan Rakkaus Kristuksessa - kysymys on ikuisen Elämän osallisuudesta. 

Kristus yhteyteen, Jumalan lapseksi Kristuksessa on minutkin kastettu elokuun loppupuolella 1959. Uudestisyntymisen ihmeestä on kohta kuusikymmestä vuotta. Itse en tuosta ihmeestä ja kokemuksesta muista mitään, mutta merkit on selvät. Kummilusikka kertoo sen. Ja itse kävin Kuusamon käylän kappelissa todistamassa, että siellä on kastemaljakin paikallaan. Tärkeintä on kuitenkin se todistus, mitä Kristus itse on todistanut ristillä riippuessaan. Veri ja vesi on tämän todistuksen takeena. Kristus on kuollut minunkin edestäni. Tähän kuolemaan on minut kastettu kokonaan. Uusi ja ikuinen elämä on lahjaksi saatu. Vanha ihmiseni menee kyllä kokonansa hautaan, mutta Kristuksessa on jo uusi tallennettuna. Vanhasta ei mitään jää jäljelle.

Nyt odotamme Kristuksen uutta tulemusta ja uudestisyntymisemme riemuhetkeä, kun meidät temmataan ylös Häntä vastaan. Ulkonainen vanha kuoleman olemuksemme temmataan meistä pois - se vain jää tänne taakse. Sisäinen olemuksemme, se on uutta elämää varten. Kaikki käy  Ristin lävitse. Kristuksen ruumiin kautta. Lihamme jää ristille, anteeksiantamuksen ja kuoleman varjoon ja Kristuksen Elämä on ainut asia, mikä antaa meille uuden identiteetin ja todellisen elämän. Emme elä tätä aikaa varten vaan tulevaa. Uudestisyntymisen riemukokemus meitä odottaa, ei tässä ajassa vaan tulevassa.

Nämä ajalliset kokemuksemme ovat turhuutta sen rinnalla, mitä Uusi Elämä Kristuksessa tuo tullessaan. Sitten ei ole enää tuskaa ja kärsimystä. Ja jo tässä elämässä saattaa taivas koskettaa meitä, sillä taivaan valtakunta ei ole kenestäkään kaukana. Jumalamme meitä piirittää ja käsillään suojelee. Taivaskokemusta saat jo tässä hetkessä. Herramme vastaa rukouksiin.  Tarvitsee vain huutaa koko sydämestään; Herra Jeesus auta minua! Ja Hän auttaa! Hän ei voi nimeänsä kieltää. Hän on Sanojensa takana. Toisin kuin me. Vajavaisuus meissä riippuu kiinni ja siitä emme omin avuin irti pääse. Siksi on turvauduttava Ristin Herraan ja Hänen huolenpitoonsa.

Taivaallinen Isämme kohtaa meidät Pojassaan. Se jolla poika on, sillä on myös Isä. Kristuksen ohi ei saisi kukaan mennä. ns. kolmiyhteinen Jumalamme ei tunne muuta nimeä kuin Jeesus. Jeesuksen nimessä meillä on Pelastus. Sitähän se alunperin tarkoittaakin.  Herramme on pelastaja( Hebr.Yeshua, kreik. soteri, myös parantaja ). Vain sairaat voivat tulla Kristuksen luo. Ihmisen pitääkin tulla läpensä sairaaksi ja sitähän me olemmekin syntiemme tähden. Vain näin me voimme kohdata Ristin Herran, jonka päälle kirjoituksen oli roomalaisten ristiinnaulitsijain joukko kirjoittanut hebrean kielisin alkukirjaimin JHWH.

Juutalaisten kuningas, JHWH, itse kaikkivaltias Jumala tuli ihmisten toimesta, oman omaisuuskansansa yllyttämänä ristiinnaulituksi. Näin ihminen ilman Jumalaa tekee edelleenkin. Jumalan omat ovat vainotuin kansa. Kristus omiensa vainoamana ja hylkäämänä viattomana uhrina kuoli oman kansansa syntien puolesta niinkuin juutalaiset kirjoitukset olivat ennustaneet. Lukemattomat uhrit, luonto todistavat edelleenkin siitä, mihin ihminen ilman Jumalaa eksyy. Aika olisi nöyrtyä parannukseen, vaan siihen ei ihminen itsessään kykene. Jumalamme puoleen olisi käännyttävä ja huudettava Häntä avuksi. Nöyrryttävä näin parannukseen! Vain Kristus voi pelastaa. Hän on pelastajamme!