Viime viikon tiistaina tarjottiin puheen pitoa 12.2. lauluseuroihin. Se on ensi viikolla. Unto piti oman vuoronsa jo silloin ja siksi oli löydettävä uusi puhuja. Puhettani valmistaakseni mietin, mitä tuli viimeksi ajateltua lauluseuroissa, kun Unto puhui. Hänen mukaansa evankeliumiyhdistyksen papin kastetta ei ollut aluksi hyväksytty seurakuntaan liittyjän osalta. Kasteessa oli Unto ollut läsnä ja silloinhan on myös Jumalakin läsnä, kun ihmiset ovat Kristuksen nimen eli Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kokoontuneet,. Eli Jumalan läsnäoloa ei kukaan voi kiistää. Jumala itse on paras todistaja ja kasteen kelpuuttaja. Ihminen on vain pieni lastu siinä Jumalan suuressa Armon virrassa, joka kohtaa meitä päivittäin.

Toinen asia jonka Unto halusi tuoda esille oli lehtiartikkeli Kalevasta. Se oli yhden ihmisen kirjoitus hänen kokemistaan ongelmista yhden suurimman "herätysliikkeemme", SRK:n sisällä. Vanhoillislestadiolaisuuden ahtaan tien kulkijoiden joukosta ei ole ollut koskaan helppo päästä "laveammalle" tielle. Ihminen tahtoo hengittää vapaammin ja Jumala sen suo. Vapauteen Kristus on meidät vapauttanut eikä mikään saa kahlita meitä. Ahdasmielisyyttä puolin ja toisin niin järjestöissä kuin kirkossamme.

Unto jatkoi puhettaan Jeesuksesta, joka kohtasi samarialaisen naisen kaivolla. Naisen ihmettelyn aiheena oli, ettei Jeesus ei ollutkaan ahdasmielinen. Siinä on meille oiva käyttäytymismalli ihmisten kohtaamiseen. Ihmisen arvo ei ole  teoissa vaan siinä asenteessa, sanoissa, joka Jumalalla on ihmistä kohtaan. Kristuksesta saa jokainen ihminen ammentaa itsellensä elämän sanoja ja kokea suurta vapautta omista teoistaan. Meitä ei ole kahlehdittu lain alle vaan meidät on vapautettu Kristuksen yhteyteen, Hänen huolenpitonsa alaiseksi. Näin meillä on yhteys turvalliseen taivaalliseen Isäämme.

Aila kertoi eilen minulle, että Salon Vesa moittii naamakirjassa kirkon liberaaliteologeja. Ovat kuulemma aiheuttaneet, jonkinlaista harmia jollekulle. En sitten tiedä millaista. Eikä Vesakaan kuulemma ihmeemmin perustellut lausuntojaan. Syynä oli ollut ilmeisesti helluntaiseurakunnassa ilmenneet ahdasmielisyydet. Asiaa pitää tarkistaa jostain helluntaiseurakunnan julkaisuusta. Liekö sitten Ristin Voitto tai joku muu. Mutta ahdasmielisyyttä on paljon, eikä kaikki tule edes ilmi ainakaan naamakirjassa. Eikä tästä Blogistanikaan, vaikka aina se pieni fariseus vaikuttaa meissä jokaisessa ja on aina valmis lyömään Raamatulla päähän. Toivottavasti se osuu omaan päähän ensin, ennenkuin kukaan satuttaa pahemmin ketään toista.

Rukousaiheita on monenlaisia. Tämä seurakunnissa piilevä ahdamielisyys on yksi. Jeesus varoitti, meitä ahdasmielisyydestä sanoessaan, varokaa fariseusten hapatusta- Tuo hapatus tunkeekin näihin julkisiin välineisiin niin helposti. Jotkut käyttävät siitä nimeä lakihenkisyys, mutta aivan yhtä hyvin siitä voisi käytää nimeä laittomuuden henki, jota Paavalikin käytti. Laittomuus on Rakkaudettomuutta ja sen kyllä tunnistaa medioissa eli näissä nykyisissä viestintä välineissä. Rakkaudettomuutta saattaa olla, jopa Raamatun lauseilla kikkailu niinkuin nykyisin saattaa joillakin kanavilla esiintyä. Nämä kanavat oikeastaan ovatkin sätti-kanavia - siellä kun niin kovin sanoin sätitään lähimmäisiä.(vitsi)

Rakkaudetonta sanallista tuotantoa sanotaan vihapuheeksi. Vihapuheen kitkemiseksi olisi opittava omat kriittiset asenteet ja ennakkoluulot pitämään aisoissa. Järjestöissä olisi hyvä oppia löytämään kirkoistamme ja seurakunnista se hyvä sanottava ja puhuttava siitä ja, jos on jotakin kritisoitavaa, niin kohdistaa kritiikki juuri tälle henkilölle tai järjestön vastuussa olevalle jäsenelle, jotta järjestöillä ja henkilöillä olisi mahdollisuus tehdä asiasta parannusta.

Joskus parannuksen teko on ihmiselle mahdotonta ja väitänkin, että harvinaisen usein näin on. Saattaapa olla, että poikkeuksetta aina. Uskon kuuliaisuutta ei puristeta näistä inhimillisistä Raameista, so"Lihasta". Yleensä kiillotamme vain omaa ulkonaista ilmaisuamme tai esiintymisen olomuotoa. Sisikuntamme jää korjaamatta, eikä silloin ole kysymys siitä parannuksen teosta, josta Raamattumme puhuu. Paavalin mukaan kristillinen elämämme ei ole ulkonaisen ihmisemme, "lihan" saastutusten riisumista, vaan remontti tulee tapahtua sisikunnassa. Ihminen itse ei pysty sisikuntaansa korjaamaan vaan aina omasta sisikunnastamme tulee saasta esille jossain muodossa. Uudestisyntymisessä onkin kysymys siitä, että Jumala korjaa tilanteen Henkensä kautta. Sitä merkitsee uudesti syntyminen ylhäältä. Jumala tulee ja tekee kaiken uudeksi. Jumalan hyvyys saa aikaan parannuksen eli mielenmuutoksen. Liha ei auta mitään vaan Henki(Joh 6:63).

On annettava oman vihansa ja ennakkoluulojensa nauliintua tiukasti Ristiin armon ja laupeuden, voiman lähteeseemme. Jumala tarjoaa apuaan jokaiselle, joka häntä avukseen huutaa! Lihalliset avunhuutomme ovat poikkeuksetta teatteria, mutta kun Jumalan Henki tarttuu asioihin silloin huudamme Jumalaa koko sydämestämme, sielustamme ja kaikella ruumiimme voimilla ja Hän totisesti auttaa! Mutta ensin on tunnettava Jumala ja Hänet opimme tuntemaan ainoastaan Jeesuksessa. Muuta Jumalaa ei meille ole tarjolla. Hän on Israelin Pyhä Kuningas, kaiken luomakunnan Isä, Luoja ja ylläpitäjä. Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä! Monet eivät Häntä tunne, kulkeneet pilkaten Hänen ohitseen eli ovat Hänet Jumalanaan hyljänneet ja monet taistelevat Hänen ristiään vastaan. Ristiä, jonka yläpuolella loistaa Jumalamme nimi: Hänelle on annettu kaikki valta niin taivaassa kuin maan päällä! Mitä ikinä te Jeesuksen nimeen vedoten pyydätte Jeesukselta sen Jeesus tekee! Joh 14:14

 

Hän on läsnä meidän elämässämme niin monella tavalla, emmekä me ole Häntä huomanneet. Katseemme tulisi kohota kirkkaasti Häneen ja odottaa Häneltä apua itsellemme. Ilman Hänen apuaan emme mitään voi! Hän ei avun tarpeessa olevaa hylkää! Oi jospa vain Hänet tuntisimme kaikki niin kuinka hyvin olisivatkaan asiamme. Mutta Hän itse on sulkenut silmämme näkemästä kuninkuuttaan. Voi kuinka saisimme voimia avata silmämme ja katsoa voiman lähteeseen itseensä Ristillä! Voi kunpa saisimme keuhkomme täyteen ilmaa ja huutaisimme: "Tule Herra Jeesus ja Auta meitä Jeesus!"

Timoteuksen kirjeen alku on muodostunut minulle ydin lähtökohdaksi pohtiessani Graduni kanssa lain merkitystä ihmiselämässä. Tämä on siis Raamatusta löytyvää tosiasiaa, joka ei välttämättä graduuni vaikuta mitenkään, sillä tutkin puhtaasti vain yhden henkilön, Lauri Haikolan ajatuksia ja arguimentointia Lutherista ja myöhemmästä luterilaisuudesta. Itseeni ja omaan elämääni sen sijaan Jumalan Sanan tulee vaikuttaa -lähinnä armon ja laupeuden lisääntymisenä Hengen pyhityksessä, Kristuksen tuntemisessa( vrt.1:Piet. 1:1-)

Makedoniaan lähtiessäni kehotin sinua jäämään Efesokseen, jotta kieltäisit siellä eräitä levittämästä vieraita oppeja 
 ja harrastamasta taruja ja noita loputtomia sukuluetteloita. Ne johtavat vain turhiin tutkisteluihin eivätkä palvele Jumalan suunnitelmaa, joka avautuu vain uskolle. Kehotuksemme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.  Eräät ovat eksyneet tästä pois ja ruvenneet jaarittelemaan joutavia.  He haluavat esiintyä lainopettajina, vaikka eivät itsekään ymmärrä, mitä puhuvat ja mitä niin varmasti väittävät. . Me tiedämme, että laki on hyvä, jos sitä käytetään lain tarkoituksen mukaisesti. Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien,  siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia. 1.Tim 1: 3-

.

Puheeseeni sitten ehkä valmistaudun suraavienn tekstien kanssa, Viikon aiheena.

Matt. 13: 24–30

Jeesus esitti opetuslapsilleen vertauksen taivasten valtakunnasta: ”Mies kylvi peltoonsa hyvää siementä. Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja meni pois. Kun vilja nousi oraalle ja alkoi tehdä tähkää, rikkaviljakin tuli näkyviin. Työmiehet menivät silloin isäntänsä luo ja sanoivat hänelle: ’Herra, etkö sinä kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen on tullut rikkaviljaa?’ Isäntä sanoi heille: ’Se on vihamieheni työtä.’ Miehet kysyivät silloin häneltä: ’Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?’ ’En’, hän vastasi, ’te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin. Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.’”

"Varokaa fariseusten hapatusta!"

Mitä on tuo sunnuntain rikkavilja? Seppo Norjanen eräällä Raamattutunnilla antoi vastauksen. On kahdenlaista oppia. Fariseusten oppi ja sitten oppi Kristuksesta. On oppia, joka asettaa meidät lain alle, se valjastaa meidät lihallisiin tekoihin. Kuitenkaan Jumalan Sanan mukaan Liha ei auta mitään, vaan ainoastaan Kristus. Ne sanat jotka Kristus on puhunut ovat Henki ja Elämä.  Joh 6:63

"Mahdotonta on heidät uudistaa parannukseen!"

Ihminen itsessään ei ole kykenevä parannukseen tarvitaan Jumalan Henki -täyttykää siis Hengellä!

"Hedelmistään heidät tunnetaan"

Lihan hedelmä on vanhurskaus ja rauha, mutta

"Saatana tulee vain tuhotakseen ja repiäkseen kaiken!"

Joskus tuho ja kaiken romahtaminen on tarpeen, sillä Jumala rakastaa sitä jota Hän kurittaa. Paavaliakin rusikoi sielunvihollisen enkeli, Jumalan lähettämänä. Jossa synti on tullut suurenksi on armokin suuri. Daavidiakin rusikoitiin. Hänestä toinen kohta Raamatussa puhui Jumalan vihasta - toinen saatanasta? Jumala vihaa ylpeyttä. Tarina Nebukadnesarista kertoi myös tätä samaa. Kaikki elämämme myrskyt ja ahdingot tähtäävät tähän. Meistä riisutaan lihamme aseet, ylpeydellä ja itsekkyydellä ei Jumalan lapsen elämässä ole mitään sijaa. Mutta onnellinen se joka katsoo täydelliseen Jumalaan, joka Henkensä kautta on tehnyt meidät kykeneviksi kaikkeen! Itsessämme ei ole mitään, mutta Jumalan Henki on meitä aina tukemassa ja auttamassa. Siihen vapauteen on meidät vapautettu. Me olemme Kristuksen kirje ja itsessämme ei meillä ole mitään - on vain se mitä Jumala itsekunkin elämässä vaikuttaa, Henkensä kautta. Tästä kertoo meille 2.Kor 3:3-6

" te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin. Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan;  ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta,  joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi."