Saloisten kirkossa pitämäni saarna ja tämän viikon evankeliumi tekstit liittyivät sopivasti yhteen. Niissä on kysymys Kristuksen tulemuksesta, viimeisestä tuomiosta. Saloisissa Saarnani käsitteli Jumalan Armon valintaa, joka ei katso omiin tekoihimme vaan itseasiassa ainoastaan Kristuksen tekoon meidän puolestamme. Kristus kuoli jokaisen ihmisen puolesta ja näin teki jokaisen ihmisen tähden ihan sataprosenttisen pelastuksen. Armo ei kuitenkaan kaikille ole kelvannut, mutta se ei poista kuitenkaan armon tarjousta, joka Jumalalla on jokaiselle ihmiselle tarjolla. monet kääntävät kuitenkin Joulun ja Armon kuninkaalle eli Kristukselle omalle Jumalalleen selkänsä. Heillä ei Jumalan Sanan mukaan ole osallisuutta Kristuksesta, koska he ovat valinneet valheen totuuden sijaan. Valheen Isä on heidät eksyttänyt pois Armosta. Armo eli Kristus itse onkin se ahdas portti taivaaseen ja siitä ovat monet eksyneet pois. Ihmiselle on helpompi valita omien tekojen ja tekemisten tie. Ihmisten pelastus ja usko on heillä itse kullakin omanlaisensa. Siksi viimeisten aikojen sanoma pysäyttää ja kristuksen tulemusta pelätään. Ei tule olemaan helppoa kun Jeesus tulee ja merkit näkyvät.

Tuon meren pauhaamisen ja taivaitten voimien järkkymisen ajan ja tuomiopäivän odotus on pelottava. Nuorempana usein pelkäsin näitä lopunaikaa koskevien ennustuksia tutkiessani. Pelko ja kauhistus siitä nousee, jos ei omaa valmiuttansa tarkista ja silmiänsä avaa katsomaan oikeaan suuntaan. Katse pitää olla pois omista teoista, kohti Kristuksen tekoa, Jumalan täydellistä rakkautta. Vain puhtaasta Kristuksen Armon täyttämästä sydämestä nousee todellinen rakkaus, joista kumpuaa ne teot, joissa Kristus on itse mukana vaikuttajana ja teon täyttäjänä

Tämän viikon Luukkaan evankeliumissa Luvussa 21 j todetaan: Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella.

Mutta hyvä on lukea aina tämä Luukkaan evankeliumin kohta loppuun. Ei ole nimittäin aihetta pelkoon. Varsinkin kun oppii tuntemaan Kristuksen.

”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä”

Kristitylle kysymys on vapaudesta ja vapahtajasta! Raamatun mukaan on kyse myös siitä että alkaa Rauha! Olemme tulossa luvattuun Rauhaan, jumalan valtakuntaan, joissa ei enää sodita ja kärsitä. Joskus, kun minulla oli oikein vaikeaa ja ahdistavaa, tunne oli niin kuin en pääsisi eteenpäin elämässä. Opinnot olivat kesken, sairaus ja moni muukin asia ahdisti, tunsin itseni rodella rauhattomaksi ja jollakin tavalla koin olevani olosuhteitten ja itseni vanki, rukoilin, että Herramme Jeesus vapauttaisi minut. Tällaisia hätä rukouksia olen rukoilluit paljonkin. Synti ja sairaus meitä sitoo, sillä tämä vanha ihmisemme roikkuu meissä mukana jatkuvasti. Kaipaamme monella tapaa vapautusta. Näin jälkeenpäin ymmärrän, että olenkin saanut paljon Jumalan Sanan lupauksia vapaudesta, vaikka sairaus ei tässä ajassa ehkä olekaan hellittänyt, sairaus ja synti roikkuu meissä kiinni. Sisällisesti olen saanut kuitenkin vähitellen parantua ja vapautua. Jumala on sanansa kautta luvannut meille vapauden. Hänen nimensä on vapahtaja ja odotamme lopullista vapautusta hänen tulemuksessaan. Saamme nimittäin kokea sen lopullisen uudestisyntymisemme, saamme uuden ruumiin, asunnon joka on sanassa meille luvattu. Sisäinen ihmisemme muuttaa ja tämä vanha ulkoinen olemuksemme ei enää sido meitä, lopullinen vapaus koittaa.

Tässä tämän viikon evankeliumissa yksi niistä lupauksista, mutta niitä löytyy enemmänkin. Lopullinen ja täydellinen vapaus koittaa, kun Kristus tulee! Mutta täällä ajassa saamme rukoilla vapahdusta ja apua meitä itseämme kahlehtivissa ja kuristavissa asioissa. Jumala vastaa rukouksiin. Hän odottaa rukouksiamme. Vanhurskaitten rukousta Hän odottaa niin kuin se tuolla Pietarin kirjeen kolmannessa luvussa sanotaan! Ja vanhurskaan rukous voi paljon – näin sanoo Paavali! Ja Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa, mitä te minulta pyydätte, te sen saatte!

Saloisissa 18.11 lukemassani Evankeliumissa Jeesus ottaa vertauskuvaksi varkaan ja tästä syntyi pieni tutkimuskohde silloin. Ajattelisin, että tässä lopunajassa, kun Jeesus tulee niin monet ovat tässä lopunajan pimeydessä ja yössä eksyneet valvomisessaan pois Sanan turvalliselta perustalta ja ruvenneet rakentelemaan hiekkalinnoja, jotka eivät myrskyssä kestä. Jeesus tulee kuin varas yöllä. Eli jos nukumme niin emme ole valveilla vaan heräämme vasta aamulla, kun edellisen saarnani vertauskuva varas eli Jeesus on jo käynyt. Eli emme ole olleet valveilla. Armon pelastus aluksessa ei ole pysytty. Hiekkalinnoissamme olemme jääneet myrskyn viemiksi. Jumalan lain opettajiksi meistä ei ole ja Laki ajaakin meidät aina Armon varaan

 Tämä saarnani asia oli silloin vertauskuva varkaasta eli Jeesuksen tulon äkillisyydestä. ja tämä käsite varas ei nyt oikeastaan liity Jeesuksen tulemukseen ihan samalla tavalla, mutta Israelin kansaan se liittyy ja samalla meihinkin. SE on meille varoituksena tässä lopunajassa. Kun perehdyin tuohon varas sanaan niin huomasin yhden Jeremian kirjan luvussa kaksi juutalaisen kansan epäjumalanpalveluksesta johtuvaa häpeää verrattiin varkaan häpeään.

Jae 22: ”Niinkuin teosta tavattu varas on häpeissänsä, niin joutuu Israelin heimo häpeään, se ja sen kuninkaat, ruhtinaat, papit ja profeetat, he, jotka sanovat puulle: 'Sinä olet minun isäni' ja kivelle: 'Sinä olet minut synnyttänyt'. Sillä he ovat kääntäneet minulle selkänsä eivätkä kasvojansa; mutta onnettomuutensa aikana he sanovat: 'Nouse ja pelasta meidät'. Mutta missä ovat sinun jumalasi, jotka olet itsellesi tehnyt? Nouskoot ne, jos voivat pelastaa sinut onnettomuutesi aikana. Sillä yhtä monta, kuin sinulla on kaupunkeja, on sinulla jumalia, Juuda.

Väitänpä, että juutalaisesta kansasta sanotaan siis tässä, että he ajattelevat olevansa puusta ja kivestä lähtöisin, ja he ovat kääntäneet selkänsä kasvojen sijaan, Jumalalle ja Jeesukselle, totuudelle! He selkäpuoli ja kasvot Jumalasta pois! Heille ei Jumala enää merkitse mitään! Näin on käynyt. Samoin on käynyt koko ihmiskunnalle. Totuus ei ole kelvannut! Ihmiset ovat valinneet valheen ja ajattelevat että he ovat alkuaineista, kivistä ja puista lähtöisin. Näinhän ihmiset ajattelevat, kaikkein suurin uskontokunta nykyajassa on evoluutioon uskovien joukko. Ja silti evoluutioteoria tiede miestenkin mielestä on vain valhetta. Tieteellinen perustelu ihmisen alusta ontuu pahemman kerran. Emme me ole tulleet kivistä tai puusta, Mutta sen ihmiset valitsevat mieluummin kuin sen, että Jumala on heidät luonut. Jumala on meihin puhaltanut elämän Hengen. Luotua ihmiset palvovat kuitenkin enemmän kuin luojaa, näin roomalaiskirjeen luvussa sanotaan ja se on totta tässä lopunajassa.

Jumala haluaisi nähdä kasvomme. Galatalasille kävi oikeastaan samoin heidän silmänsä eivät olleet luotuina Kristukseen vaan hekin olivat kääntäneet selkänsä Kristukselle. Meillä on vaarana että meidän käy samoin.

Roomalaiskirjeen luvussa yksitoista juutalaisesta kansasta sanotaan kumminkin "Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen, silmät, etteivät he näkisi, ja korvat, etteivät he kuulisi, tähän päivään asti” Onko Jumala vaivuttanut näin ihmiskunnankin uneen lähettämällä eksytykset? Silmät eivät ole vielä luotuina Kristukseen. Armo ei ole kirkastunut.

Juutalaisen kansan vaellus on meille aina varoitukseksi, ainakin ensimmäisen korinttolaiskirjeen luvussa kymmenen näin varoitetaan! Jakeessa kuusi sanoo seuraavaa: ”Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niin kuin he himoitsivat” ja jakeessa kymmenen ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut”.

Tässä ajassa niin kuin Jeesuksenkin aikana on eksytys, josta Jeesus varoitti: ”Varokaa Fariseusten hapatusta!” Fariseuksilla oli tapana pistää ihmisten päälle mahdottomia kuormia. Uskonpuhdistuksen yksi tehtävä oli poistaa tätä uskonnollista hapatusta kristikunnan piiristä. Monet sanovat, että uskonpuhdistus jäi kesken ja varmasti puhuvat tässä ihan totta. Tässä ajassa ihmiset ovat kaikkinaisten uskonnollisten vaikutusten alla. Raamatun mukaan tässä ajassa saatana hyökkää kaikella valheen voimalla. Ihmiset valitsevat mieluummin valheen kuin totuuden. Otamme kantaaksemme paljon saatanallisia kuormia. Näistäkin tarvitsemme vapautusta, Vapahtajaa, Jeesusta! Jo uskonpuhdistuksen jälkeisen kristillisyytemmekin piirissä vaaditaan suorituksia ja tekoja, jotta Jumala voisi armahtaa. Ansio ensin siis ensin sitten vasta armo. Ihmiset eivät ymmärrä Jeesusta, vapahtajaamme ollenkaan! On kristittyjä, jotka ymmärtävät kyllä Jumalan, mutta eivät Jeesusta. Näin lopunaikana olisi hyvä oppia tuntemaan auttajaamme paremmin. Olisi hyväoppia huutamaan Jeesusta avuksi ja antamaan kiitos hänelle joka tilassa. Jeesuksemme odottaa rukousta. ja kiitoksen kanssa.

Luther sanoi aikanaan ihmisestä ja vertasi myös ihmistä varkaaseen. Hänen mukaansa ihminen on ikään kuin ryöstäjä, joka ryöstää kaiken Jumalan lahjoittaman hyvän itselleen. Näin lopunaikana meidän tulee muistaa, että kaikki hyvä ja pahakin tulee Jumalalta. Ryöstäjän ja varkaan Häpeä on siinä että Hän palvelee enemmän luotua kuin luojaa!

Jumala lähettää eksytyksen ja Hän vaikuttaa pienimmmissäkin valinnoissamme. Ilman Häntä emme voi mitään tehdä. Tiedämme, että tuomiomme tulee juuri tästä. Viimeisellä tuomiolla, emme voi vedota hyviin tekoihimme, sekin vähäinen, jois jotain olemme saaneet aikaan hyvää on tullut Jumalalta ja kunnia siitä kuuluu Hänelle. Ilman Häntä emme olisi voineet mitään tehdä. Omista teoistamme eli siitä mitä Jumala on Hyvää saanut aikaan meidän kauttamme tai meidän käsiemme kautta – saattaa tulla meille epäjumala ja me unohdamme, keneltä tuo kaikki hyvä on tullut. On parempi, ettemme sortuisi tuohon varkaan häpeään, josta Jumala meitä varoittaa. Jumalan Hyvän ryöstäjinä meidän tulisi tehdä jatkuvasti parannusta ja kiittää Jumalaa kaikesta hyvästä. Pahastakin me voimme kiittää, sillä sekin usein palvelee Jumalan tarkoitusta, ihmisten pelastusta. Kaikessa me voimme turvautua Jumalaamme.

On suurta armoa, että näemme itsessämme vain suurta vajavaisuutta ja heikkoutta. Syntisinä me kelpaamme Jumalan vanhurskauden ja parantavien käsien alle. Olemme sataprosenttisesti syntisiä ja samalla sataprosenttisesti vanhurskaita. Heikkoja ja samalla kertaa vahvoja! Kristuksessa ja Kristuksen kautta Jumala kuulee meidän rukouksemme. Hän haluaa meidät yllättää. Vapahtajamme, auttajamme ja pelastajamme on meitä lähellä. Jo ennen kuin me edes ehdimme rukouksissamme lähestyä Häntä, on Hän jo valmistanut apumme ja  vapautuksemme. Hän tulee vapahtajanamme ja pelastajanamme aivan varmasti! Näin Jouluna saamme luottaa kuninkaaseemme. Vappaus odottaa ja jo tässä ajassa saat olla vappaa niin kuin Piispa Rimpiläinen sen kirjassaan sanoo. Kristuksessa saamme olla varmoja vapautuksestamme, tässä toivossa varmoja.

 

Näin lopuksi evankeliumi kehottaa rukoilemaan voimaa, että kestäisimme viimeisellä tuomiolla. tämän viikon evankeliumissa se tulee esille, käännös  ei ehkä ole löytänyt alkuperäistä tarkoitustaan.  Ehkä ALKUTEKSTIN MUKAAN meidän tulisi rukoilla sitä, että Jumala meidät ARVIOINNISSAAN   KATSOISI  KELVOLLISIKSI TAI EHKÄ SE  Katalysoithe sana  viittaa siihen  että Jumala näkisi meissä yhteyden toinen toistemme kanssa, ettemme hukkuisi ja eksyisi keskinäisiin riitoihin. Siitähän oli myös kysymys pitämässäni saarnatekstissä.  Ja saamme tärkeää on muistaa Onnellinen se palvelija joka tarjoaa hyviä sanoja pahojen sanojen sijaan.  Jumalamme tahtoo siis rakkautta vihanpidon sijaan. Näin Jouluna on hyvä toivottaa kaikille Jumalan Rauhaa, Ylenpalttista Armoa ja Rakkautta Kristuksessa, Kaikkivaltiaassa ja ainoassa Jumalan lapsessa, joka kantaa itsessään, Ristinsä kautta meitä jokaista ihan taivaaseen asti.     Tässä on meidän pelastuksemme perustus! Itsestämme, omista teoistamme tai ehkä sanoistamme emme  sitä tule löytämään, vain Kristuksen työ kelpaa ja Häntä me rukoilemme avuksi itsellemme!