Tarkemmin kun miettii näitä pimeys asioita Raamatun ja Jumalan Hengen valossa huomaa kohta sen miten kaikista pimmein asia löytyy aina omasta itsestä. Pimmeydestään ei kukaan ole päässyt irti ennenkuin Jumalan antama ja lähettämä yliluonnollinen valo on sen valaissut. Opetuslapsetkin Herransa ensikertaa kohdatessaan valittivat omaa pimeyttään. He varmaankin olivat todella syntisiä miehiä. Itsekin koen tätä pimeyden kurjuutta - joskus jopa tuntuu siltä, että ihan päivittäin. Onko se sitten sitä, että meistä riisutaan se viimeinenkin oma hyväisyyden ripe, jotta Kristus saisi olla kaikki kaikessa. Ilman Häntä me emme mitään voi. Kaikki Hyvä tulee Häneltä ja Joskus jopa tuo pimeyden ruhtinaankin eksytyksen enkeli ja rusikoija voi olla Jumalan lähettämä. Mutta ihaninta on, ettei Jumalan Rakkaudesta meitä voi repiä irti, ei mikään! Jumala itse vie aloittamansa työn loppuun. Näinl upaa meille Jumalan Sana.

Kristuksen läsnäolossa me tunnemme itsemme ja tiedämme, ettemme ilman häntä ole mitään, Hänessä on kaikki, mitä mies elämään ja yltäkylläisyyteen tarvii. Suurinta olisi oppia tyytymään siihen, mitä Jumala on ja että minä myös olen Hänessä, niinkuin jokainen ihminen, joka Hänen puoleensa kääntyy. Kristusta avuksi huutamalla me pelastumme - eikä kukaan voi Jeesusta huutaa avuksi ellei Jumala itse kirkasta nimeään ihmiselle. Suuri on meidän Jumalamme ja suuri on Hänen Rakkautensa ihmisiä kohtaan. Hän on ainut valo, joka pelastaa tämän maailman saatanallisista, pimeyden ruhtinaan siteistä. Jeesusta avuksi huutamalla sinäkin pelastut ja vapaudut pimeydestäsi! Enää ei ole pimeyden taakkaa, vaan sinä olet vappaa ,koska Kristus on sinun vapahtajasi!!