Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
17.04.2012 - 22:10

Kuulin tuossa perussuomalaisten jälleen antaneen löperön tuomion jatkuvasti huonosti käyttäytyvälle kansanedustajalle ryhmässään. Kesälomanajaksi erotettiin James Hirvisaari ryhmästä. Säälittävää leväperäisyyttä jota koko eroprosessin syypää vielä ihmettekee kuinka kova oli tuomio. Odottakaapa mikä on Jumalan tuomio! Nyt kannattaa tehdä täyskäännös! Kyllä pitäisi jo Soinin älähtää kunnolla ja hajottaa koko puolue, jossa tällainen älyttömyys pesii. Tai ainakin eduskunnan lopettaa kerralla tällainen mielipiteiden köyhyys tai sanoisinko omatunnon paatumus!

Tuomioitten pitäisi koventua jo huomattavasti. Tällaisia törkeyksiä tai täydellistä asennevammaisuutta ei saa tulla enää. Samaan aikaan yksi kansallismielisyyden kannattajafanaatikko saa pitää luentoa Norjassa ja oikeus suostuu vielä kuuntelemaan tällaista kiihkomielistä sanoisinko demoonista puhetta. Täysin käsittämätöntä on se, miten on eksytty takaisin siihen, mistä 30 luvulta lähti liikkeelle Saksan kansan häpeä. Ihminen sallii aivan liikaa ihmisarvon tuhoavaa toimintaa. Daavidin tähdellä varustetut hihamerkit olivat merkki Saksan häpeästä. Ei olisi uskonut että joku vielä edes kehtaa mainita tämän häpeällisen asian edes vitsinä. Mutta kansan rappio tässä vain näkyy. Kansan joka ei tunne Jumalaa eikä Jumalan omaisuuskansaa.

Ihmiskunnan eksymys on suuri. Perussuomalaisiin on tämä mädännäisyys pesinyt ja se pitäisi kitkeä pois kansamme päättäjien joukosta. Mutta kun päättäjät ovat itsekin eksyneet pois omantunnon äänen kuuntelemisesta. Ei Todelliseen suomalaisuuteen kuulu tällainen tahdittomuus ja raakalaismaisuus. Omatunto ei toimi alkuunkaan kansamme päättäjillä. Avustaja ja hänen esimiehensä olisi pitänyt erottaa eduskunnasta välittömästi. On se kumma jos ei onnistu! Enemmistöllä on oikeus säätää sellaiset lait, että onnistuu! Ja eikö jo ole säädetty? Onko Kansamme näin älytöntä ja omatunnon köyhää.

Tämä kaikki on merkki siitä, että on syntynyt paatunut omatunto kansamme keskuuteen ja kansamme samoin kuin koko ihmiskunnan olisi syytä hävetä. Sairas omatunto on myös tuolla Norjan hirmutekojen tekijällä. Sairaalaan pitäisi tällaiset demoonisten voimien vallassa olevat panna tai ainakin Kirkon häpeäpaaluun kuuntelemaan Jumalan Sanaa loppuelämäkseen. Ehkä omatunto uudistuu ja puhdistuu siinä kun Jumalan Sana saa murtaa ihmisen kovuuden - omantunnon paatumuksen. Tai ei sittenkään - tässä ei auta kuin Jumala yksin. Ilman häntä ei kukaan pelastu ei kansamme päättäjät, kansa kuin ei  tällaiset sairaat "Breiviikitkään". Ei auta kuin huutaa Herraa avuksi. Hätä on suuri.

Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät.
Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari!     Ps 2

14.04.2012 - 13:45

 Voi sinua, Ihminen! Voi sinua, Eurooppa ja muu maailma! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen. Mutta minä sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin teidän. 
 Ja sinä, Amerikka, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä.

Sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte!!!ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse. Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.

Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan,  oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta. Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii. Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.

Ja minä olen antanut ihmiselle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan.  Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansa;  ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan.

Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä.  He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan.

Ja ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja pilkkasivat Jumalan nimeä, hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset; mutta he eivät tehneet parannusta, niin että olisivat antaneet hänelle kunnian. Ja viides enkeli vuodatti maljansa pedon valtaistuimelle, ja sen valtakunta pimeni; ja he pureskelivat kielensä rikki tuskissansa  ja pilkkasivat taivaan Jumalaa tuskiensa ja paiseittensa tähden, mutta eivät tehneet parannusta teoistansa.

KYSYN SIIS: Onko ihmiselle mahdotonta, tehdä parannus teoistansa? Kuitenkin se on ihmisen ainoa mahdollisuus. Mahdollisuus, jonka voi tehdä mahdolliseksi yksin Jumala Kristuksessa. "Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. "(Jooel 2:32, Apt  2:21)

"Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!" Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?" Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. "(Room 10:32-)

Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika,  tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne,  vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan,  hänen, joka tosin oli edeltä tiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten, jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan. Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä!

13.04.2012 - 22:55

Kristus lupasi meille opetuslapsilleen jotakin. En nyt aivan tarkkaan muista mitä. Mutta ei se nyt mitään suurenmoista riemukulkua ollut. Olipa vaan jotakin sellaista, mitä emme itse tahdo. Kannattaa lukea tarkemmin Raamatusta. Itse. Minulla sitä aikaa on. Ja olen minä sitä käyttänytkin. Jopa Raamatunkin lukemiseen.

Jotkut ne kehtaavat kerskua sillä, että ovat Raamatun lukeneet niin ja niin monta kertaa. Kuitenkin päivittäin ja ennenpitkään sen ihminen näkee ja kokee, että huonosti on tullut luettua. Niin sitä vaan aina on uudelleen ja uudelleen palattava Armollisen Herramme turvaan - armon kerjäläiseksi. Aina on vain Ristillä riiputtava itsemme ja odotettava sitä päivää, jolloinka tähän risukasaan päivä paistaa ja kaikki heinät palaa lopullisesti. Se päivä vielä koittaa. Herran päivä.

Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo.     Joh 21:18

04.04.2012 - 11:29

Kävinpä muuten eilen istuskelemassa kirkossa Luukkaan passiota kuuntelemassa. Aila ajoi pyörällä ja minä juoksin. Hikisenä istuin siinä uusitun kirkkomme takapenkissä ja yritin oman kärsimykseni viedä kunnialla läpi. Loppua kohden ajattelin, että jos joku kysyy mielipidettäni, niin sanonko suoraan, mitä ajattelen, vaiko kiertäen kaartaen. Ajatuksiini tuli esittää asiassa mahdollisuutta siihen suuntaan, jonka mukaan ei ole oikeastaan merkitystä sillä, mitä mieltä Heikki on, vaan tärkeintä olisi tiedostaa Jumalan mielipide asiaan.

Itselleni tuli mieleen siinä istuessani, Jumalan Sanaa tai versiota siitä kuunnellessani, Arvo Survon varoitus siitä, ettei virsikirjan saisi kirkoissamme tulla paksummaksi kuin Raamatun. Tämä tuo esille ongelman: "Onko eksytty, musiikin kuunteluissamme ja muussa viihdyttelyssämme,  unohtamaan Jumalan sanasta itsestään nauttiminen?" Sitten kun kärsimyksestä selvisin vastasin kysyjälle, jolle itselleen tuntui musiikki olleen tärkeämpää kuin Jumalan Sana, olevani huono musiikin kuulija ja yrittäneeni kuunnella pelkästään Jumalan Sanaa! Paljon Jumalan Sanan sisällön lohduttavaa maitoa on jäänyt pois musiikin viedessä sanan sisällön osuuden. Onko Jumalan Sana, Kristus - kaikkivaltias - itse unohtunut kärsimyksen keskipisteestä?

Oikeastaan pettymiseni syy alkujaan oli jo aikaisemmin päivällä lukemani evankeliumin kohta uudesta käännöksestä, jossa oli vesitetty hiukan alkutekstin merkitystä. Luukkaan passio oli kutakuinkin selvää Raamatun tekstiä niiltä osin jotka tarkistin epäilysteni vuoksi. Huono on omakin Sanan tuntemukseni.  Ihan hyvä valinta oli laittaa Luukkaan passio musiikki esityksen tekstiksi. Aikaisemmin päivällä lukemani Matteus kummitteli sen verran että pisti eppäilemään. Sanan kanssa kannattaa olla tarkkana itsekin. Passiossa oli asiat ihan oikein noilta osin. Tämän totesin kun tarkistin asiat. Evankeliumeissa asiat ovat eri tavalla ja Matteus on hieman erilainen omasta mielestäni jopa parempi kuin Luukas. Eri kirjoittajalla on erilainen kuva asiasta. Joskus tietenkin kirjoittajat lainaavat toisiltaan - niinkuin Markus Matteukselta ja Luukkaalta. Tässä on tietenkin justiinsa niin monta mielipidettä kuin on mielipuoltakin.

Kyse on kuitenkin Sanan mukaisesta kehoituksesta valvomiseen ja rukoilemiseen. Myös omalla kohdalla. Henki on vahva mutta liha heikko. Jumala itse Kristuksessa, Jumalan Sana on Henki ja Elämä. Siihen ei saisi lisätä mitään, mutta ei poisottamisellakaan muuttaa sen merkitystä ja Jumalan vakavaa, tarkkaa, kehoitusta ja puhuttelua meille. Arvioidessamme tekstejä kannattaa tarkistaa tekstit useampaan kertaan useammasta lähteestä. Siksi laitankin nuo kahden evankeliumin kohdat tähän ja sanon ajatukseni niistä uuden käännöksen, kaikenlaisten vaihtoehtojen  ja pelkän musiikin innoittamana tai ärsyttämänä. Muista evankeliumeista ehkä myöhemmin kunhan ensin niihin perehdyn ... paremmin.

Niin hän sanoi heille: "Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen."        Luuk. 22:46 

Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko.         Matt. 26:41

....tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.  uusi käännös  Matteus 26:41

Keskeisintä on aina tietenkin ihmisen rukous(avunhuuto), mutta jos katsomme tuota uuden käännöksen versiota, toteamme seuraavaa: Alkutekstin kreikkalaisiin sanoihin pneuma-henki ja sarks-liha perehtyessämme ymmärrämme, että uusi käännös Matteuksesta on jättänyt, jotakin hyvin oleellista pois. 
 
Länsimaisessa ihmiskäsityksessään, joka ei tunne Jumalan Henkeä ihmisen sisimmän olemuksen taustalla, mystiikan pelkoinen käännöskomitea on mahdollisesti tehnyt ihmismielen mukaisen käännöksen eikä Jumalan mielipidettä, tarkempaa käännöstä ole edes kysytty.. Kuitenkin hengellisyytemme on Jumalan Hengestä itsestään kiinni ja siitä kuinka annamme tälle Hengelle sijaa elämässämme ja ongelmissamme. Haluammeko olla siis hengellisiä(pneumatikos) vaiko lihallisia(sarks) onko kohteemme Jumala vai kuljemmeko oman itsemme ja itsekkkyytemme, oman viisautemme varassa.
 
Lihahan on kreikkalaisessa käsite-maailmassa vastakohta "luille" eli sisäiselle rakenteellemme. Juutalaisen ja kreikkalaisen käsitteistön yhtymäkohdassa, luiden sijaan sisäisen elämämme voimaksi ja rakenteeksi, kasvaa aina Jumalan HENKI, JOKA ASUU MEISSÄ HEIKOISSA, ihmisissä(sarks=liha, ihminen on liha vrt1.moos 6:3 "Minun henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha") Ulkoisen olemuksemme puolesta olemme siis  liha mutta Jumalan Hengen puolelta henki. Torjuessamme Jumalan Hengen vaikutuksen meistä tulee lihallisia vaikka meidän kylläkin tulisi olla hengelllisiä. "Henkeä ei heissä ole!", sanoi Paavali! ONKO SITTEN NIIN, ETTÄ Ihmisen hengettömyys riippuu siitä, kuinka sitoutuneita he ovat Jumalaansa? ESISIJAISESTI kunnia tulisi antaa AINA Hänelle, jolle kunnia kuuluu.
 
Yksi kohta myös, joka usein jää meiltä ihmisiltä, lihallisuudessamme eli oman luontaisen tyhmyytemme, raadollisuutemme tähden, vaille huomiota, on Kristuksen päällekirjoituksen kirjaimellinen TOTUUS. Luukkaan Passiossa oli huomattu säilyttää Sana, teksti tässä juuri sellaisena kuin se on. Siihen ei saisi tulla mitään muutosta vaikka sitä jo fariseuksetkin vaativat. Matteuksen evankeliumi on mielestäni tässä rikkaampi.
 
Joskus musiikki tai omat ajatuksemme riistävät sanalta, sen rikkaalta sisällöltä, mahdollisuuden. Murtaa ja hoitaa ehjäksi jälleen. Joskus saattaa ihminen kokea hoidon, lohdutuksen, niin kokonaisvaltaisesti musiikin ja sanan kautta, ettei hän huomaa itsekään, miten asiat eteni. Yksittäisten asioiden erittely ei onnistu jälkeenpäin. Kokonaisuus ratkaisee. Ehkä monen kohdalla Luukas-passio oli suuri kokemus. Itse en liikuttunut siitä juurikaan. Harmittaa vain nämä tekstien huonot käännökset. Kansan raamatun käännöksen vastaavat kohdat taidan katsoa kunhan ehdin. Raamattua kannattaa lukea ja pohdiskella.
 
Älkäämme me olko kuitenkaan fariseuksia yrittäen vääristää Raamatun totuutta Kristuksesta. "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas" ei saa tulla lauseeksi "tämä on väittänyt olevansa juutalaisten kuningas" vaan totiseti Hän on meidä kuninkaamme, juuri niinkuin tuon alkuperäisen hebreankielisen päällekirjoituksen ensimmäiset kirjaimet evankeliumien ja tieteenkin näkökulmasta mahdollisesti ja raamatullisen uskon näkökulmasta myös varmasti toteavat: "JHWH"
 
Meidän Herramme on kuoleman voittaja ja Elämän Herra - Ilman Häntä meillä ei ole elämää itsessämme! Hän on meidän elämämme! Kuninkaamme, joka vanhassa testamentissakin sanoo meille: "Minä, Herra, olen teidän Pyhänne, minä, Israelin Luoja, olen teidän kuninkaanne!"     Jes 43:15

 

04.04.2012 - 09:50

Kirjoitin jokin aika sitten, että God-tv:tä kuunnellessa oppii ainakin englantia, mutta tänään huomasin asian, jota en näissä kaiken maailman harhateille lähteneissä kristillisissä puljuissa ole huomannut. Ensinnäkin tuota pajatusta kuunnellessa tuli sellainen tunne kuin he(siis God-tv:n valhe evankelistat) vaatisivat jonkinlaista kunnioitusta kanavaansa tai itseään kohtaan, jotta elämässäni tai ihmisten elämässä alkaisi jotakin muutosta tapahtua. Samanlaista kunnioitusta vaativat ehkä fariseuksetkin Jeesukselta? Vai onko asia päinvastoin? Aika erikoista.

Kunnioitukseni kuuluu kyllä yksin Jumalalle itsellensä, hän itse sen myös vaikuttaa, sillä että Hän on kunnioituksemme arvoinen. Hän tekee ne teot, joita häneltä pyydämme,  mutta perkeleen työtäkö tässä pitäisi kunnioittaa? Vai olenko minä syyllistynyt Pyhän Hengen pilkkaan arvioidessani näitä superuskonnollisia yrityksiä johdattaa ihmisiä ajalliseen "menestykseen" ja ihmisten näkyviin ratkaisun ja tekoihin joilla kalastellaan Jumalan hyväksyntää tai sanoisinko paremmin ihmisten hyväksyntää????

Onhan tietenkin totta, ettei Perkeleestä edes taivaan enkelit sanoneet halveksuvaa sanaa. Itselläni on tietenkin paha taipumus oman raadollisuuden tähden kuohahtaa yli ja tulee varmasti jopa kirjoitettua taitamattomasti, mutta taitamattomuus on aina itsessäni ei siinä Hengessä, jonka Jumala avuksi antaa niille, jotka hän on kutsunut ja valmistanut tehtäväänsä. Kristittynä tulisi aina puhua niinkuin Jumalan sanoja ei siis omia. Paljon kuitenkin puhutaan God-tv:ssäkin ihan ihmisen omia järkeilyjä. Sitähän me teemme. Itse kuitenkin uskon, että mitään ei ilman Jumalan vaikutusta ihminen tuo itsestään ulos. Pahin eksytyskin on Jumalan antamaa. Hän itse on lähettänyt tämän pimeimmän eksytyksen tähän lopun aikaan.

Mutta kenellä tässä on siis Jumalan viisaus? Minullako joka olen sairas, 18 v työkyvyttömyyseläkkeellä, psykiatrian moneen kertaan tässä viimeisen 30 vuoden aikana johonkin mielisairauden luokkaan luokiteltu ja sokeritautine vaiko näillä, jotka ihmisten edessä ovat niitä menestyneimpiä ja terveimpiä yhteiskunnan yksilöitä? Eikö Jumala juuri meissä heikoissa ja sairaissa, näytä omaa erinomaisuuttaan? Jumala on ainut viisas! Jumalan ihmeellisen voimallinen armo ja huolenpito näkyy siellä, missä on Jumalan todellista huolenpitoa ja Rakkautta, ei siellä missä ihminen loistaa erinomaisuudellaan, tekemisillään ja järkeilyillään. Ilman Jumalan huolenpitoa ei meistä hengittäisi kukaan. Itselläni ei olisi mitään ilman Jumalan suurenmoista huolenpitoa, ei ajatusta ei henkeä,ei elämää. Sairaus opettaa.

Halveksunta meillä on aina itsessämme. Ihminen ei pysty kunnioittamaan oikeastaan mitään todella arvokasta. Ihminen aina pilkkaa Jumalaa. Liha pilkkaa Henkeä. Jumala sen sijaan löytää kunnioitettavaa siinäkin minkä ihminen katsoo täysin vääräksi Jumalan edessä. Jumala löytää jopa epäuskostamme uskon. Sairaudestamme terveyden. Heikkoudestamme voiman! Epäonnestamme onnen. Kirouksestamme siunauksen. Kadotuksestamme ikuisen elämän mahdollisuuden. Kaiken tämän tekee Jumala, Kristuksessa ja Kristuksen tähden!

God-TV.n evankelistat ja monet muutkin itseänsä evankelistoina pitävät kovasti toitottavat voimallisen uskon arvostuksen perään. Ilman uskoa heille,ihmisille ei oikeastaan ole mikään mahdollista. Muutosta ihmisen elämään ei tule jos ei ensin ihminen opi uskomaan niinkuin nämä menestyksen teoloogit opettavat. Uskonsa avulla nämä pöyhkeät sitten siirtelevät mitä mihinkin. Kuolleita herätellään eloon ja jäseniä korjaillaa ja jopa uusia jäseniä kasvaa vanhojen surkastuneiden tilalle. Ihminen ottaa sitten kunnian näistä teoista? Watchman Nee jo varoitti tällaisista sielunsa "uskon" voimalla parantavista ihmisistä. Heilläkö on muka se oikea todellinen usko. Superusko on heidän ratkaisunsa kaikkiin ihmisen ongelmiin. Vain uskomalla ihmisellä on mahdollisuus Jumalan armoon heidän mukaansa?.Tällaisen uskon Jumala kuitenkin ottaa pois ja katsoo tyhjäksi. Asiat on Jumalan näkökulmasta katsoen päinvastoin. Ihmisellä ei uskoon ole osuutta itsessään. Ihminen ei kykene uskoon.

Jumala sen sijaan näkee ihmisen rehellisessä epäuskossa suurimman uskon. Hänelle kelpaa ihminen sellaisena avuttomana ja tyhjänä, toivottomana, epätoivoisena ja säälittävänä avun tarvitsijana. Jumala ei tarvitse ihmisen erinomaisuutta tai uskoa tarjotakseen sitten rakkautensa. Jumala hyväksyy ihmisen justiinsa semmoisena kuin ihminen on. Heikkoudessa, sairaudessa ja avuttomuudessa ihminen on Jumalalle arvokkain. Ei ihmisen tarvitse olla menestyvä ja siitä onnellinen tai täynnä positiivisuutta ja vastauksia. Se kaikki uskovaisuus on pelkkää farisealaista hapatusta, ylpeyttä, jonka tähden tulee Jumalan viha ja tuomio! Sitä on varottava ja nöyrryttävä Jumalan eteen tunnustamaan omat heikkoudet!

Taivaallisen Isän Rakkaus näkyy meille hylätyssä ja ruhjotussa hahmossa. Ristillä Jumalan suunnitelma kulkee siis ihan muualla kuin menestymisessä. Superuskonnollisuus ei ketään pelasta. Päinvastoin. Se vie ihmisiä kadotukseen. Jumala yksin pelastaa. Hän pelastaa ja parantaa ikuisen elämän lohdutuksella meitä syntisiä ja kurjia, onnettomia ja hylättyjä. sairaita ja haavoittuneita ihmisiä. Vain heillä on mahdollisuus. Terveet ei parantajaa tarvitse!

Jokaiselle ihmiselle on tarjolla mahdollisuus. Mutta on tunnustettava tosiasiat. Heikkoudet. Ilman Kristusta ei ihmisellä ole mitään mahdollisuutta. Itsessämme ei ole mitään voimaa. Ainoastaa Jumalan armo, Kristuksessa voi tulla meille voimaksi. Itsemme, kokonansa on jäätävä tämän armon varaan. Muuta mahdollisuutta ei ihmiselle ole tarjolla. Kristuksessa on vain valkeus meidän pimeyteemme. Siihen meidän on aina uudelleen palattava, ristille - Kristuksen armon varaan.

30.03.2012 - 16:47

Kuuntelin eilen God-TV:n julistajia ja huomasin heillä aikatavalla yhtenäisen ihmiskäsityksen heidän julistuksessaan. He puhuivat sisäisestä mielikuvituksesta ja minuudesta - Käyttivät hyvin paljon minä viestejä kuvaten omaa erinomaisuuttaan ja HYVYYTTÄÄN. Yksi oli herättänyt kuolleista kolme ihmistä, toinen oli taistellut saatanaa vastaan hokien minä olen- viestiä, Kolmas pani samoin kuin ensimmäinenkin mielikuvituksensa liikkeelle saavuttaen uskon täyteyden tukeutuen omiin sisäisiin voimavaroihinsa.

Itselleni tuli mieleen Paavalin julistus: Nyt en elä enää minä vaan Kristus minussa. Onko Jumalan nimi unohtunut täysin näiltä super-julistajilta? Ei Kristus tullut tänne meitä ajallisen elämämme viihdyttäjäksi vaan hän tuli pelastajaksi omasta pahuudestamme, JEESUKSEEN turvautumalla meillä syntisillä, avuttomilla ja sairailla on mahdollisuus iankaikkiseen elämään, lohdutukseen, joka ei ole tätä ajallista lohtua vaan iankaikkista iloa Herrassa! 

Ei tule siis iloita näistä ajallisista asioista ja oman minän suuremmoisista saavutuksista tai hyvyydestä, vaan ainoastaan siitä Kristuksessa toteutuneesta pelastuksesta, UUDESTA PAREMMASTA ELÄMÄSTÄ, iankaikkiseSTA elämäSTÄ JUMALAN HYVYYDEN VALTAPIIRISSÄ,, joka ei todellakaan ole vielä tässä ajassa toteutunutTA täydellistä TODELLISUUTTA, EI AINAKAAN NÄKYVÄLLÄ TAVALLA!

Päinvastoin- elämme aikaa, joka on täynnä pimeyttä, niin itsessämme kuin seurakunnassa ja varsinkin tässä maailmassa - kaikenlaista harhaa, jossa saatanalliset voimat ja vallat eksyttävät ja seulovat ihmisiä irti toisistaan. Pahuus on vallalla ja hyvyyttä ei näe ihminen tässä ajassa, missään muodossa. Pimeys sen sijaan vain lisääntyy.

Ainut valo ihmiselle loistaa ainoastaan Jumalan Rakkauden sanomassa, Jeesuksessa Kristuksessa Ristillä! SEURAKUNNAN ja tämän maailman HARHAT OVAT MONINAISET SEN TUKEUTUESSA OMAAN HYVYYTEENSÄ JA ERINOMAISUUTEENSA - SE KAIKKI ON VÄÄRÄNLAISTA EVANKELIUMIA! KRISTUS AINOASTAAN ON MEILLE MERKKI HVYYDESTÄ, JUMALAN RAKKAUDESTA, AINOASTA HYVYYDESTÄ, JOKA LOISTAA TÄHÄN PIMEÄÄN MAAILMAAN SELLAISTA VALOA, JONKA RINNALLA KAIKKI TÄMÄ MAAILMAN KIRKKAUS JA VALOA ON MITÄ SUURINTA PIMEYTTÄ!!!!! Kristuksessa meidät on kutsuttu pois pimeydestä - ainoaan todelliseen valoon, Jumalan hyvyyteen ei omaamme!

Oma pimeyteni eli tutkimukseni on edistynyt sillä tavalla, että olen tietoinen siitä tosiasiasta, ettei mikään edisty Ilman Kristusta. RUKOUSTA TARVITAAN KAIKESSA!

Oikeastaan kaiken ydin on tuo Paavalilainen julistus Kristuksesta, jonka jo mainitsin ajatuksiini tulleen ensimmäisessä kappaleessa. Tähän liittyen oman graduni loppulauseeksi ajattelin pistää Johanneksen evankeliumin kohdan, jonka mukaan ilman Kristusta emme mitään voi! Johanneksen evankeliumista lainaan tuonne loppukappaleeseen myös yhden ajatuksen.

Ilman kristusta emme siis mitään voi! Ainoastaan häneltä tulee RUKOUKSET, rukousvastaukset ja todelliset Hyvät asiat elämäämme! Siihen loppuu myös kaikki superuskonnollisuus ja ihmisen mielikuvituksen ja tahdonvoiman mahdollisuudet. Luther kirjoitti sidotun ratkaisuvallan juuri tällaisia julistajia vastaan, jotka kuvittelivat, jotain saavuttavansa omilla uskonratkaisuillaan tai mielikuvituksensa ilmentymillä. Kristus, Ristillä on ainut mahdollisuus ihmiselle ja  tälle maailmalle pelastukseen ja iankaikkiseen iloon.

Pahin on edessämme, jos sitten viimeisellä tuomiolla vetoamme omiin Kristuksen nimissä tehtyihin tekoihimme. Kristuksen tekoihin osallistumme vain rukoustemme kautta niin että Hän saa olla rukoustemme kohteena omasta pahuudestamme, heikkoudestamme käsin! Viimeisellä tuomiolla meidän tuntemamme Kristus ei olekaan meille tuttu, jos emme itsestämme, itsekkyydestämme ja pahuudestamme opi luopumaan Kristuksen hyväksi! Tämä luopuminen on oltava tässä ajassa joka päiväistä katumusta ja Kristuksen turviin palaamista!

Eettisen elämämme, käskyjen pitämisemme, tulee aina perustua Jumalan Rakkauteen Kristuksessa. Ristillä roikkuvassa Kristuksessa on meidän itsemme roikuttava niin, että jokaisen ratkaisumme on tultava ainoastaan Häneltä, Hänen vaikutuksestaan, Anteeksiantajan olemuksen, Rakkauden suojassa, ei oman sisäisen itsemme tai piilevän pinnnan alla kytevän itsekkyytemme valheellisten ratkaisujen kautta.  Itsessämme me aina eksymme ja ainoastaan Kristus voi vaikuttaa uskon ja ne oikeat hedelmät, joissa ei itsekkyyttä ole! Hän yksin tekee ne todelliset teot, joita rukoilemme tapahtuvaksi! Itsellämme ei niihin ole mitään osuutta, vaikka menestysteologit kuinka sanoisivat, jopa kuolleita herättäneensä. kaikki rukouksemmekin on vain Pyhässä hengessä saatua lahjaa, Hänen vaikutustaan meissä!

Siksi meidän on opittava rukoilemaan ja anomaan, juuri niinkuin Herramme on meitä opettanut. Hengessä ja Totuudessa! Yksin Häneen turvaten!

" Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö,  ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.  Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.  Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.           Joh 14:12           KATSO MYÖS Luuk 7:11 ; 11:13 Joh 15:7, 16 ; 16.23 Ef 1:17 Jaak 1:5

Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,  ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. Gal 2: 19-20

22.03.2012 - 16:26

Katselenpa taas kysely tuntia. Arvonlisäveroa siis lisätään.! Mielestäni arvonlisäverojen lisäys ei ole ollenkaan tasa-veroon siirtymistä. Nimittäin kun köyhällä ei ole mitään, millä ostaa, niin kuinka siinä sitten sitä arvonlisäveroa tulee maksaneeksi? Ruoka haetaan jonosta ja ainoat rahat on jo menneet ennenkuin ne edes käytettäväksi tulevat. Ja yhdet typerykset väittelevät siitä, että onko arvonlisäveron korottaminen tasa-veroon siirtymistä vai ei. 

Miten sitten tämä solidaarisuusvero? Rajasivatko siinä kansanedustajat itsensä solidaarisuus veron piiristä pois. Mielestäni tuon rajan solidaarisuusverolle tulisi olla 40.000 euroa. Loppuelämänsä saisivat nuo kansanedustajat solidaarisuusveroansa maksaa. Itse tietenkin maksaisin solidaarisuusveroa erittäin mielelläni. Alle 20000 tuloistani olen jo kolmatta kymmentä vuotta maksanut sitä kymmenysten muodossa. Vapaaehtoisesti. Ja maksan jatkossakin, jHs.

Viisas ei ole kenkään poliitikko, jos ei ole käytännön kokemusta jonossa elämisestä ja rahattomuudesta. Makrotalouden ongelmien hoitaminen vaatii mikrotalouden tuntemuksen Ja mikrotalouden tuntee parhaiten se, jolla ei taloutta, saatikka sen hoitoa ole ollenkaan, kun ei ole sitä rahaakaan. Harva kansanedustaja on rahattomana ja sairaana ollut päivääkään. Helpon rahan perässä sitä on menty jopa eduskuntaan. Tuskissansa nyt sitten vaikerretaan ja syytellään toinen toistaan.

Työtä pitäisi kansan saada, jotta olisi mistä arvonlisäveroa maksaa. Vaikka kyllä sitä pärjää ilman rahaakin, kun on Isommassa Kädessä ja Taivaan Isän kukkarossa. Tallessa ollaan ja todellisesti köyhät ne ovat nyt niitä onnellisia. Rahakkaat ja lisää Rahaa himoitsevat vain lävistävät itsensä niin monella tuskalla miettiessään miten sitä lisää saisi. Rahantekemisen yhteiskunta natisee nyt liitoksissaan. Ahneus on epäjumalan palvelusta sanoo Raamattu. Epäjumalanpalvelukseen on tämä yhteiskunta sortunut täysin. Rahan epäjumala on saanut hyvän niskalenkin ja tuska lisääntyy ihmiskunnassa kovaa kyytiä.

Muistanpaitsekin kerran niskalenkissä ollessani yrittäneeni pyristellä pois. Vaan selätys tuli ja siihen loppui se painiottelu. Parempi olisi nyt luopua ahneudesta tyystin. Parempi olisi oppia rakastamaan. Sen taidon kun oppisimme niin ei olisi mitään hätää tässä maailmassa? Mutta sitä ihminen ei opi koskaan! Se on Raamatun totuus. Lukekaapa Raamatusta. Vaikka Ilmestyskirjaa. Ihminen ei tee parannusta. Näin se on. Tarvitsemme Jumalaa pelastukseemme ja parannuksen tekoomme. Ilman Kristusta emme selviä! Emme missään puolueessa! Varsinkaan.

10.03.2012 - 16:20

Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se PAHA.  Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on PAHAN vallassa.  Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.        1.:Joh 5:18-2

"...... ilman minua te ette voi mitään tehdä....   "             Joh 15:5

01.03.2012 - 14:02

"Jumala on ylpeitä vastaan, nöyrille hän antaa armon." Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa  teidät korottaisi,. ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.        1.Piet 5: 5-9

Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne? Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano. Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne. Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"? Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon."  Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.  Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.  Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.    Jaak 4

 

01.03.2012 - 13:44

Katselin aamu-TV:n lähetystä, jossa mielestäni kehuttiin tätä tulevaa presidenttiämme ahkeraksi mieheksi. Kristittynä ja sosiaalietiikan asiantuntijana minua häiritsi kovasti se, etteivät nämä keskustelijapoloiset ymmärtäneet sitä yksinkertaista asiaa, ettei presidentin ahkeruus palkitse suomen kansaa millään tavalla, jos ei presidentti ja kansa itse ymmärrä nöyrtyä Jumalan käden alle ja rukoilla.

Yksi presidenteistämme rukoili ja ymmärsi myös kehoittaa rukoukseen. Laitanpa tähän tuon meidän rukoilevan presidenttimme rukouksen, jossa on asiat kohdallaan tähänkin aikaan sopivasti. Rukouksen kopioin lähettäjä lehden takakannesta. Hyvä lehti ja muistakaapa tilata, jos ei vielä ole tullut.

Kirjoittaja
Olen  Heikki Sipola, neljän aikuisen lapsen isä, yhden vaimon mies, tk-eläkeläinen luokanopettajan virasta, KM ja teologian opiskelija (TK) Joensuun yliopistosta. Tähän blogi-kirjoitteluun ryhdyin vaihtaessani hetkeksi nettikaupankäynnin opiskelijaksi Raahen tietokonealan oppilaitokselle. Vuoden opiskeltuani tätä tietokonealaa sain tarpeekseni ja lopetin ko.alan opiskelun. Tämä kirjoittelu jäi siitä päälle. Sen verran innostavat olivat nekin opinnot.

Tietokoneen ääressä istuminen on toisaalta raskasta sokeritautini vuoksi. Siksi olen pyrkinyt vähentämään blogikirjoittelujani ja facebook-istuntoja. Minulle sopii paremmin liikunnallisemmat työt. Kodintyöt, autojen ja asuntovaunun remontointi ja kaikenlaiset pienet korjaustyöt kotona. Ne vievätkin melkein kaiken aikani. Opiskelemaan ei tahdo eläkeläinen ehtiä.

Enemmän tai vähemmän viime vuodet olen taistellut ja keskittynyt teologian opintojeni jatkamisen yrittämiseen tai mitä se nyt onkin. Tavoite valmistua maisteriksi kytee tuolla sisikunnassa. Herra sen minulle suokoon. Pappisvihkimyksestä en tiedä mitään. Lähinnä terveys tulee siihen esteeksi. Mitään suodituksia ko.virkaan ei ainakaan ensimmäinen asian keskustelunaiheeksi kanssani ottanut lääkäri antanut.

Opiskelu on siitä huolimatta ollut antoisaa vaikka pappisvihkimystä en saisikaan. Lapsena annettu lupaus, opiskella papiksi on toteutunut jo 2005 joulukuussa saatuani teologian kandidaatin pätevyyden. Näiden papillisten aineiden opiskelu innostaa edelleenkin vaikkei minusta ehkä sitä virallista virkapappia tule.

Jumalan pappeus on kuitenkin ihan jotakin muuta. Kristuksessa olemme kaikki kutsuttuja siihen pappeuteen, jonka rinnalla tämä maallinen virkapappeus ei ole mitään. Jumalan kutsu on aina kuitenkin tähän sisäiseen pappeuteen. Pappeuteen, jonka rinnalla nämä maalliset palkkapapin hommat eivät ole mitään. Parempi olisikin kristityn ihmisen tehdä ihan jotakin muuta, kuten esimerkiksi roskakuskin hommia.

"Paskaduuni" on aina parempi kuin pappis-duuni, varsinkin  ilman Jumalan kutsua todelliseen pappeuteen Jeesuksessa Kristuksessa. Monet "papitkin" ovat tämän kutsuin saaneet, mutta torjuneet sen, ryhtyessään leipäpapin hommiin. Aina on kysyttävä ensin, mikä on Jumalan tahto elämässäni. Onko minulle varattu jotakin paljon parempaa, kuin jokin palkkapapin tehtävä? Ehkäpä minut on kutsuttu auttamaan ihmisiä, hoito alalla tai ehkä siivousalalla. Ehkäpä maailma pelastuu paskakuskinvirkaa tehdessä. Ehkäpä.

Näistä pappeuteen liittyvistä ajatuksistani huolimatta hieman elättelen toivoa, jos saisin voimia graduni tekoon.  Asian koen tärkeäksi ja arvokkaaksi. Jumala minua tässä auttakoon!Graduni teossa, oman ajetteluni tueksi, olen ryhtynyt myös blogikirjoitteluun. Ehkä tämä onkin se tehtävä johon Jumala on minut kutsunut?

Tätä on jatkunut jo useita vuosia. Valmista ei ole gradusta tullut. Olen jotenkin voimattomuuden/innottomuuden umpikujassa lopputyöni suhteen. Perkelekö se vastustaa ja pimeyden voimat? Ulos olisi tästä pimeydestä päästävä!

Elämän umpikujasta ei pääse irti aina omin keinoin ja konstein. On pakko turvautua kaikessa suurempaan vaikuttajaan. On opittava elämään Jumalan Armon varassa. Päivittäin. 

Jumalan Armo Jeesuksessa Kristuksessa on voimavara. Väsyneelle on tarjolla aina lepo/pakopaikka.  Hänen voimastaan käsin, armosta käsin, voin ja saan olla epäonnistunut ja heikko. Voimaton. Omasta heikkoudestaan ja voimattomuudestaan käsin, voimme vain todistaa Jumalan voimasta. Armosta. Ihanasta Armosta.

Armoa riittää tällaisellekin valmistumattomalle teoloogille. Väsyneelle maalliseen pappisvirkaan kelpaamattomalle. Mutta maallinen onkin vain turhuutta. Kaikki kirkkaus on meillä yksin Kristuksessa. Tästä kirkkaudesta eli valosta on meidän enemmän todistettava ja puhuttava. Tässä maailmassa meillä on aina pimeys, mutta Kristuksessa meille loistaa valo, josta emme voi mitenkään luopua. Se valo pitää itse meistä huolta. Se on meidän voimavaramme. Kristus.